Vuoden vaihtuminen koettiin ukon kanssa kahden. Alkuillasta kävin sytyttämässä haudalle kynttilät, täysikuu komeasti mollotti taivaalla. Luulin, että pieni pilvenharso näykkäsi palasen kuun nurkasta mutta myöhemmin kuulin, että se olikin kuun pimennys. Oli täysi työ pysyä hereillä puoleen yöhön asti. Nukuttaa, nukuttaa, nukuttaa. Kellonympäryksiä olemme hirsiä vedelleet.
Tänään riisuin joulun. Mäntyyn jätin kynttilät ja olkikoristeet, jos vaikka Jaako huomenna päiväsinen aikaan ottaa siitä vielä valokuvia. Enkelikelloa soittelin yksikseni ja sitten annoin arjen tulla.
Malla ja Janne lähtivät tänään Tornioon.
Miika ajoi lauantaina ( siis eilen) puita metsästä liiteriin. Huomenna Mikulakin menee Kittilään.
Työt alkaa huomenna. Hyvä kait se on! Alkaa normaali elämä. Luultavasti. Mikä se normaali elämä oikein on?
Ei kannata tosiaankaan lupailla.Ei varmaan yksikään ns. uudenvuodenlupaus ole kauaksi kantanut. Toivoa voi. Yhdessä ohjelmassa oli hyvä toive, jota myös toivon: Olisipa ensi vuosi pitkä ja osaisinpa elää arjen pienissä hetkissä. Toivon myös, ettei edellistä huonompi vuosi olisi, jäisin edes tämmöseksi.
VastaaPoista