No niin

Kuvat meni. Tässä tulee teksti eri otsikolla.
Kevät on. Metsässä on mukavia pälvipaikkoja lähes joka puun juurella. Lapsena tehtiin aina leikkipaikkoja, koteja, ensimmäisiin lumettomiin maapläntteihin.
Illat ovat jo pitkään valoisat---minun yö on valoa täynnä.Eipä se unta haittaa. Olen aina ollut (onneksi) hyvä nukkumaan. Käyn pötkölleen ja nukahdan ennen kuin ehdin silmiäni sulkea. Vieraassa paikassa valvon.
Näin unta karhusta. Se tuli makoilemaan meidän eteiseen. Kauhistelimme ja käskimme lapset sänkyjen alle. Sitten se yhtäkkiä pääsi sisälle. Se ole sokea ja ihan kiltti.
Minä aloin kulkemaan sen kanssa käsi kädessä kylillä. Se oli ihana, pehmeäturkkinen, turvallinen...

Puuhommia olemme ukon kanssa tehneet. Voimille se käy.Onneksi Miika ja Veli tulivat viikonlopulla auttamaan. Puuläjä oli alta aikayksikön metrisinä pätkinä. Minulla oli mummoiluhommat. Olipa mukava seurata, kun serkukset leikkivät niin sopuisasti. Lenni osasi oikein ottaa huomioon pikku-Otson. Välillä kossit kirkuivat ilosta kurkku suorana ja juoksivat ympäri tuvan lattiaa. Otin matot pois, että saivat kunnolla touhuta.
Tänään kävimme Jaakon kanssa hiihtelemässä järvellä kestohangilla aamutuimaan. Olipa siellä jo naapurin ämmi ja serkkurovastikin. Eivät yhdessä, vaan toinen tuli vastaan ja toinen hiihti perässä.
Hiihtolenkin jälkeen haloimme vielä puita ja kuskasimme rantasaunan seinustalle kuivumaan. Söimme "rasvanpolttokeittoa". Jaakko meni päiväunille ja minä korjasin kokeita ja nyt sitten tätä paukuttelen.

Kulttuuriuutisia:
Pääsiäisen jälkeen meitä ilahdutti vierailullaan kansainvälisesti tunnettu viulutaiteilija Kukka Peesistö ( peitenimi, yksityisyyden suoja lomamatkalla). Maailma on pieni. Hänen tyttöystävänsä on sukulaistyttömme Pinjan opiskelukaveri.Nautimme nokipannukahvit ja paistoimme makkarat rannassa.

Viime viikolla kävimme Oloksella konsertissa: Pauli Kari, pianisti ja Kuopion kaupunginorkesteri.Olipa siinä varmaan soittimien rahtausta, kun Karikin oli tuonut oman Stainwaynsa.Oli soittoa, oli! Vähän jää sävelet jonnekin umpioon siinä tilassa mutta mahtava kuunneltavaa oli meikämammalle. Koululla musiikinopettajat kritisoivat pianistin pedaalinkäyttöä ja orkesterin iäkästä olemusta...ei vanhat sormet oikein vibraa oikein.Vasketkin tööttäsivät liian lujaa.

Siivottiin keittiönkaapit. Ukko putsasi ritilät jollakin miesten ihmeaineella ja minä jopa vahasin kaappien ovet pesun jälkeen. Kiitos Hanimanimakkaramaskimottimöhkylä! Joskus vuosia sitten olit antanut Goldenin vahausaineen, jota nyt toisen kerran käytin. Tulipa siistiä! Ihan vain varsin auoimme kaappeja ihastellaksemme kättemme töitä!

Nyt leipomaan rusinapullaa Boriksen kunniaksi!
Olen aina vienyt koululle rusinapullaa, kun on uusi lapsenlapsi syntynyt.
Onkohan Boris Tapio? Vai Ahti? Veikko Lauri Tapio? Leo?

Kevät on tullut

 

 

 

 

pääsiäinen

 

 

 

Pääsiäispäivitys

Viikko ennen pääsiäistä Juhon sakki kävi piipahtamassa. Kaksoset ovat jo melkoisia menijöitä, kerkeevät kaikkeen, matkivat toisiaan. Jos Tuomasta kieltää ottamasta cd-levyjä ja poika lähtee alahuuli pitkällä töpöttelemään pois, niin heti kohta Matias menee kokeilemaan, josko se hänelle olisi sallittua. Andre piirtelee ja piirtelee. Onneksi muistin ostaa uudet tussit!

Pääsiäinen on ollut hiljaiseloa. Tänne piti tulla Juhon ja Velin porukat, mutta eivät sitten uskaltautuneetkaan, koska ukolla on ollut maha sekaisin. Ymmärrän täysin peruuntumisen. Olisi kyllä Ellinkin inhottava oksentaa iso maha mytryssä.
Malla tuli ja on yrittänyt täyttää kaikkien paikat: on leikkinyt Kyöstin kanssa pikkuautoilla, on lukenut vanhoja lastenkirjoja, on tehnyt lumiveistoksia, on etsinyt ja syönyt pääsiäispiilotusmunia....ja nyt sitten vielä otti oksennustaudinkin. Tuolla pötköttää reporankana pikkukuumeessa polonen.

Tämä nainen kävi yksin pääsiäishaudalla. Sytyttelin kynttilöitä ja vein narssisseja. Yöllä kuuntelin, kun ukko osallistui ortodoksiseen pääsiäismessuun, ainakin luulin hänen osallistuvan, kun niin vahvana kuului toistamiseen: Kristus nousi kuolleista, TOTISESTI NOUSI! KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA. TOTISESTI NOUSI!

Eilen kävin katsomassa perheemme tuoreinta lapsosta Kittilässä. Siellä oli iloa ja onnea!!! Niin oli ihana lapsi! Ja isoveikka oli vitsikäs, leikki vanhusta: käveli kumarassa ja örisi! Mahtava poika! Onnellinen olen, kun lapseni perheet ovat onnellisia!!!
Kyllä minulla on ollut hyvä elämä! Hyvät lapset! Hyvä aviomies! Hyvät miniät! Terveyttä! Näitten muistojen varassa minun pitäisi kestää vaikka minkälaiset tulevat vastukset....Toivottavasti niitä ei kuitenkaan tule...ainakaan paljon.

Luin Virpi Hämeen-Anttilan, Suden vuosi. Olihan se sellainen, hyvin kirjoitettu ja varmaan paljon on kirjoittajalla tietoa takana. Juonesta en nyt niinkään tiedä, oliko koskettava vai ei... enemmän ei. Mtta se kieli ja sananhallinta, taustatieto, oli hyvä. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus: Millään ei ole mitään merkitystä, jos emme itse anna sitä merkitystä asioille. Paremmin oli kyllä ajatus puettuna kirjailijalla mutta tämä oli viesti. Näinhän se on. Itse annamme merkityksen kaikelle, mitä haluamme pitää merkityksellisenä. Jos emme mitään arvosta, niin eipä millään ole mitään arvoa. Yksinkertaista mutta totta. Jaaa---mikä merkitys on sitten toisten arvostuksella???Ei pitäisi olla suurensuuri, mutta yleensä taitaa olla liiankin suuri. Mutta toisia pitäisi arvostaa. Väliäkö sillä, arvostaako toiset sitä, mitä minä arvostan, mutta ihmisinä kaikkia täytyy kunnioittaa. Onko merkitys ja arvostus sama?
Menipä filosofoinniksi. Tykkään siitä. Siis filosofoinnista, joskus.

Hiihtänytkin olen jonkin verran. Viktoria-prinsessan mukaan nimetty kelkkareitti kulkee hiihtoladun poikki. Hiihtelin ja haistelin puhtaanraikasta kevätilmaa, kuuntelin, kun lintuset jo laulelivat ja yhtäkkiä pörähti kelkkaletka eteeni. Näytin kunnolla porukalle keskaria koko retkueen ajan! Nostivat iloisesti vain kättä kaikki, kun minullakin oli hiihtokinnas kädessä.
Aika lapsellinen olen tässä hiihtoinnossani. Naapurin talon ohi pitää aina hiihtää kauhealla vauhdilla, että luulevat, että olen hyväkin hiihtäjä. Kerran naapurin emäntä hiihti minua vastaan laatikolta tullessani. Sitten piti hiihtää verenmaku suussa pakolliset loppulenkit, että hän ei saisi minua kiinni. Ei saanut.