perjantai 2. marraskuuta 2012

Tissiliivinavigaattori

Kesästä on kulunut jo sen verran aikaa, että haavat ovat arpeutuneet. Voin siis jo blogissa ( jota kukaan ei onneksi hoksaa lukea pitkän tauon jälkeen) kertoa/tunnustaa ajattelemattomuuteni/ mokani/ äkkiä-äkkiä-tapahtua-pittää-tyylini...

Siskon tytön häät olivat tulossa. Aioin laittaa päälleni punaisen, hihattoman puvun. Siihen systeemiin tarvitsin punaiset rintaliivit.Olin etsinyt niitä pitkin kevättä. Ei missään ollut punaisia liivejä!

Häihin mennessä pysähdyimme Haukiputaalla. Ukko värkkäsi pikkupoikien kanssa jotain Juprulassa ja minä lähdin pyörällä kylille katselemaan, josko jo liivit löytyisivät.
Siellähän oli ihan koko kauppa täynnä naisten alusvaatteita!!! Ja punaiset löytyivät! Ostin ne heti! Jee! Ei viipynyt kuin viitisentoista minuuttia, kun olin koko homman hoitanut.

Kävelin pyöräparkille päin. Vähitellen alkoi hiki nousta otsalle ja hengitys pysähtyi.Piti nojata seuraavan kaupan ovenpieleen. MAKSOIVATKO NE LIIVIT YLI 90€? YLI YHDEKSÄNKYMMENTÄ EUROA!!!
Otin kuitin. Kyllä. Totta.

Ajattelin, että vien ne takaisin. Sanon, että väri oli aivan eri punasävyä kuin puku. Liivit näkyvät puvun alta.
Keksin valkoisen valheen, mutta huomasin myöhemmin, että se oli totta.
Menin siis rohkeasti takaisin ja pyysin saada palauttaa liivit ko. syyhyn vedoten.

Heidän vaatteillaan ei ole palautusoikeutta. Alusvaatteet ovat niin henkilökohtaisia. Hyvät, laadukkaat ja kauniit ne ovat. Satu Silvollakin oli samanlaiset liivit Tanssii tähtien kanssa- ohjelmassa ja ne vilkkuivat puvun alta.Voimme vaihtaa toisiin punaisiin....

Satasen liivit---en ole raskinut ostaa niin kalliita farkkujakaan---ja onko niin kalliita farkkuja olemassakaan...
Eivät ole sen kummemmat kuin mitkään muutkaan liivit Kättä nostaa, niin tissi valahtaa kaaren alta valloilleen.

Enpä sitten ostanut kesälomamatkalta paljon mitään. Aina ajattelin masokistisesti, että sainhan jo rintsikat, en osta sitä enkä tätä. 

No, mitä se navigaattori tähän asiaan liittyy?
Jaako-ukko osti mahtavan, "viimeisen päälle hyvän" navigaattorin. Harkitsikin asiaa pitemmän aikaa.Ostaakko vai eikö ostaa??? On kyllä kallis.Taisin silloinkin sanoa, että no osta nyt vaan, kun on niin hyvä, näyttää Pohjoismaat ja kaikki.
Kesälomareissulla ärrävikanavigaattori vei meitä minne sattuu, ei voinut luottaa ollenkaan.
Kerran eksyksissämme ollessamme Jaakko suuttui: Senkin tissiliivinavigaattori!!!!

Onneksi saimme takaisin vanhan, kunnon navigaattori(mme), jonka olimme jo antaneet Mikulalle. Ja onneksi Mikula ei ollut laittanut sitä kiertoon, kun uuden oli itselleen hommannut. Nyt olemme sellaisia ottajaisia, antajaisia, katin******kantajaisia.

Että tällaisia tunnustuksia tänään.

p.s. Kesällä löysin parilla kympillä punaisia liivejä Seppälästä, Anttilasta, Lindexiltä...
Enpä ostanut!


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Oma Don Quioteni

Meidän Don Quiote taisteli ja voitti! Tuulimyllyjä ei tule Mielmukkavaaraan! Kyllä Jaako-ukko ähersi eräänkin tunnin puolustaessaan villiä ja vapaata luontoa.
Onhan se tuulivoima sentään parempi vaihtoehto sähkön tuottamiseen kuin atomivoimalat mutta vaakakupissa punniten on tärkeää kuitenkin säästää aitoa luontoa edes pikkuriikkinen palanen tuleville sukupolville. Tuulipuistot voidaan sijoittaa sinne, missä jo on ihmisen tekemää jälkeä.Jos Mielmukkaan olisi rakennettu ne viisitoista myllyä kolmeksikymmeneksi vuodeksi sähköä tahkoamaan, niin enää ei maisemaa olisi ennalleen saatu. Ainakin ne viisitoista suurta betonilaattaa siellä olisivat iäti. Olisivatkohan kotkat, ilvekset ja karhut palanneet?
 Sitä olen myös miettinyt, että vanhoja rakennuksia suojellaan siellä täällä. Hyvä se on! Tosi hyvä!Mutta monta sataa vuotta vanhoja puita kaadetaan! Käkkyrämäntyjä! Noita-akkapuita!Ihan elinvoimaisia! Rakennuksia voidaan tehdä vanhan mallin mukaan uusia, mutta käkkyrämäntyä ei kukaan osaa rakentaa. Se kestää kasvaa sen kaksisataa vuotta, jos saat sen itämään, istumaan...
Ihanaa, kun tulee taas pimeää! Onneksi täällä ei ole katuvaloja! Onneksi Sitikassa on kunnon lisävalot!