tontut

Jouluajouluajouluajoulua....

Nyt on rauhallista. Ukon kanssa olemme Mummukkolassa kahden. On ollut vilinää, ääntä ja tohinaa niinkuin jouluna olla pitääkin. Nyt kuitenkin on niin mukavaa hiljaiseloa. Kiva on, kun lapset ja lastenlapset pyörivät ja hyörivät ympärillä, mutta hyvä on tämä hiljaisuus!Vanhana ei enää jaksa kovin kauan niin villiä meininkiä.

Lumi ja Lenni jäivät pariksi päiväksi meille hoitoon, kun iskän ja äiteen työt alkoivat ja hoitopaikka oli vielä joululomalla. Hyvin meni. Nukuin Lennin vieressä. Aamulla oli niin ihanaa, kun pulleat kädet kietoutuivat kaulaani ja uninen ääni kuiskasi: "Mummu-kulta". Kilttejä lapsia ovat. Vilkkaita, äänekkäitä ja puheliaita, mutta kilttejä ja tottelevaisia. Rajojaan tietenkin vähän välillä kokeilevat.

Maanantaina kävimme ukon kanssa viemässä lapset kotiinsa. Emme jaksaneet kierrellä alennusmyynneissä. Yhden nopean ostoksen tein, mustan prodyritunikan. Ukko sen oikeastaan hoksasi, 70% alennus. Malla sen sai omia uudenvuoden kekkerimekoksi, koska saan sitten Mallan villaslipoverin. Mallan vanhat housut lyhensin itselleni sopiviksi. Mukavaa, kun voin vaihdella vaatteita tyttären kanssa niinkuin muinoin siskojen kanssa.

Ja joulunajasta.
Aatonaatonaattoiltana porukat saapuivat. Mikula ja Vede perheineen, Bellahan täällä on jo ollut koko joulukuun. Aatonaattona, keskiviikkona laitettiin kaikki kohdalleen, haettiin joulumänty (ukon piti kuvata Leukuun), saunottiin sisäsaunassa. Aattona oli aikomus syödä puuro puolenpäivän aikoihin niinkuin tavallisesti mutta porukat olivat kuka missäkin pitkin aamua niin söimme vasta yhden jälkeen. Kuka missäkin: väylällä mateenkoukkuja laittamassa, joulupaketteja naapuriin viemässä, apteekkireissulla Muoniossa, haudalla kynttilöitä sytyttelemässä...
Ennen puuroa Vede luki evankeliumin ja veisasimme jouluvirren, että joulu sai siitä sitten alkaa. Lumi sai ja söi mantelin!

Syötiin hyvin ja pukki toi taas liikaa lahjoja (olin pyytänyt, että jättävät osan lahjoista koteihinsa, että ei olisi sellaista lahjamäärää. Ehkä olivat jättäneetkin! HUH!).
Kun lapset menivät nukkumaan, nuoriso ja ukko pelasivat Veden joululahjajääkiekkopeliä ja erinäisiä lautapelejä. Nauru raikui ja iloa oli tupa täynnä. Sitä jouluriemua ja yhdessäoloa on aina onnellista seurata.
Yöllä vielä rantasaunasimme. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja tähtitaivas!

Veli ja Elli lähtivät jo joulupäivänä Rovaniemelle, töitä, töitä. Lumi ja Lenni jäivät tänne aivan tyytyväisinä. Välillä leikkivät tosi hyvin pikku-Otsonkin kanssa. Mikulan sakki lähti sunnuntaina. Malla ja Janne asustivat ja asustavat välillä täällä ja välillä Noidanpolassa.

Nyt olen pyykännyt lakanoita ja pyyhkeitä. Olen järjestellyt lelut komeroon ja tarkastanut ja rytännyt lahjapaperit roskiin. Papereitten joukosta löytyi taas Otson uusi pikkuauto ja Lennin traktorin peräkärry.

Olipa mukava joulu! Toivottavasti vielä saamme monta yhteistä joulua! Juhon sakkia kaipasin kovasti. Hyvä joulu on heilläkin ollut, erilainen joulu Equadorissa.

Aika kuluu ja tapaukset jää taakse.

Meni 34. hääpäivä. Sunnuntaina. Meni Lumin 5v-synttärit. Maanantaina.
Aivan tavallisen tuntuisia päiviä nämä olivat mutta olisipa vain ollut syy juhlistaa rutiinia.
Hääpäivä on vuoden pimein päivä. Nyt jo alkaa valo voittaa, ei huomaa...

Tänään saapuvat jouluntuojat: Mikulan ja Veden perheet. Eino-kissakin tulee, ei voi elukkaa jättää niin moneksi päiväksi yksin kotiin. Saa polonen viettää joulunsa Pötrösessä, koska Jannella on paha kissa-allergia. Ukolla on vielä voimaton olo lentsusta. Ukkopa voi mennä välillä Pötröseen rauhoittumaan, lepäilemään, Einon viereen köllimään. Ukko tykkää elukoista.

Näin se joulu tulla jollottaa.

Neljäs adventti

Siinä ne nyt sitte niin söpöilee!!! Eilen Vuollon Pekka kävi porisemassa ja keitimme kahvit. Laitoin oikein monenlaisia jouluherkkuja tarjolle: hedelmäkakkua, piparia ja pikkuleipiä. Menin lenkittämään koiria ja sen jälkeen suoraan pesuhuoneeseen nyrkkipyykkäämään omia ja Bellan tissiliivejä. Kun tulin takaisin, niin ihmettelin, kun matolla oli kerranpurtuja hasselpähkinöitä. No joo, oli unohtunut herkut pöydälle ja nepä olikin nyt napsittu parempiin suihin. Kumpi lienee ollut asialla vai oliko yhteinen päätös. En ota vastuuta, jos mahat on sekaisin ja ripuloivat.

Perjantaina puolenyön jälkeen hain Jaakot Muoniosta. Lentokone oli ollut myöhässä ja kotona olimme vasta 1.30. Jäi uni lyhyeksi, kun nousin jo kuudelta tukkaa pesemään. Lauantaina oli kuusijuhla ja todistusten jako. Minun kutosten näytelmä meni tosi hyvin. Olinpa ylpeä porukstani! Ihmeesti vain ei väsyttänyt koko päivänä.
Ahdistunut on vielä olo, todistusten jaon jälkeinen depressio. Arvostelinko oikein?

Nyt on sunnuntai ja neljäs adventti. Teimme Jaakon kanssa jäälyhtyjä, joihin upotimme tulppaaneja. Veimme kynttilät ja kukat Tuomaan haudalle. Huomenna on Tuomaan päivä. Hyvä Tuomas joulun tuopi.

Leivinuunissa pidimme tulia. Tein maksalaatikkoa.

Juhon sakki on nyt onnellisesti mutta väsyneinä Equadorissa. Matkalaukut seikkailevat jossakin. Ja poronpaisti!!!Minkälainen mahtaa olla laukun lemu, kun saavat sen takaisin.

Rankkaa

Valitivalitivaliti...
Jaakko on ollut reissussa jo lähes viikon ja pakkasia on pitänyt. Talonlämmityshuolia ei minulla ennen ole ollut, Jaakko on ne asiat hoitanut. Kun pakkanen kirii yli 20 asteen, niin lämpöpumppu täytyy sammuttaa. Niin tein ja pari päivää tuvassa oli vain kymmenen plusastetta. Nyt on leivinuunissa poltettu koivua ja rieskat paistettu.

Tänään minulla olisi ollut aika kampaajalle: raidat ja leikkaus. Peruin. Mallalla on töissä pitkä päivä. Alunperin hänen piti tulla kotiin n. klo 22.00 mutta äsken soitti, että lento, jolla turistien pitäisi lähteä, on neljä tuntia myöhässä, eli hän tullee vasta puolenyön jälkeen.
Aamulla oli pakkasta 29 astetta, joten en raskinut laittaa Kasinia ulos kiinni. Piti jättää koirat kaksin sisälle. Pönkäsin ovet niin, etteivät pääse kylmiin eteisiin. Sittenpä pitikin tulla kipin kapin äkkiä kotiin heti koulun jälkeen PISSITTÄMÄÄN, KAKITTAMAAN KOIRIA! Mitäpä sillä väliä meikäläisen hiuksilla! Hyvin olivat kahdestaan kuitenkin koirat pärjänneet kahdeksan tuntia. Jos on elukoita, niin pitäähän ne hoitaa. Kyösti-polonen kakkasi heti pihalle päästyään ja kohta toisenkin kerran. Onneksi oli osannut päivän piättää.

Nyt olisi sitten todistusten teko. Inhottava homma! Ahdistava! Musiikinope oli unohtanut laittaa numerot oppilaskortteihin. Jätän sen kohdan auki, eli en siis saa vielä valmiiksi tätä tuskaista työtä!Jatkuu huomenna.

Voivoivoivoi...jompikumpi koira oli oksentanut oikein isot puklut eteisen matolle.
Onneksi huomiseksi luvattiin lauhempaa, että voin laittaa Kasinin ulos koulupäivän ajaksi. Toivottavasti säätäti ennusti oikein.

Sunnuntaita!

Tänään olen polttanut vain kolmatta adventtikynttilää, kun aikaisemmat kaksi ovat jo melkein loppuunpalaneet emännän kanssa tai puolesta.

Oli vähän surullinen päivä. Oli Hilkan hautajaiset. Tutustuin Hilkkaan aivan Muonioon tulon alkuaikoina. Hilkka oli Kätkäsuvannon koulun keittäjä-siivoojana ja meillä oli tosi mukavaa yhdessä, silloin ja sen jälkeen. Hilkka ideoi kaikenlaista, mikään ei tuntunut mahdottomalta. "Kätkäsuvanto maailmankartalle" ja mentiin Tromssaan, Erkheikkiin ja Brysseliin! Hilkka oli Suomen virallinen kylähullu, ihan oikeasti. Ei tiedä kenen vuoro on lähteä tänään tai ensi yönä. Hilkka oli vasta vähän yli kuuskymppinen.

Vein Jaakot Muonioon kutsutaksille, joka vie edelleen Kittilään koneelle ja edelleen Helsinkiin.Siellä on kaikenlaista; Särestön palaveria summuuta ja sattuipa hyvin, kun voi olla auttamassa Juhon porukkaa lennolle Equadoriin.

Äsken lenkitin koirat. En ole oikein eläinrakas, häveten täytyy myöntää. Kasin katkaisi jo toisen vyön, kun Kyöstiä pidän fleksillä ja Kasinin laitan kiinni vyötärölle vyöhön, josta se sitten vetää minua kävelemään. Kyöstikin lipsahti pari kertaa irti, kun on niin paksut kintaat, ettei oikein kunnolla saa fleksin koukkuun kättä. Karjaisin, niin pysähtyi pimeyteen mutta löysin. Sitten ne vielä välillä kiertyvät toisiinsa. Kyösti kakkansi kaksi kertaa mutta Kasin ei ollenkaan.
Viime yönä Kyösti ulvoi ja märsäsi monta tuntia. Jaakko hermostui ja vei sen ulos kahdelta. Jopa hiljeni. Haettiin sisälle neljältä. Näin ne lapset valvottaa.Kyösti taisi niin rakastua Airaksisen Bellaan, joka kävi meillä Jannen ja Mallan kanssa. Menivät nuoret Bellan kanssa Noidanpolaan ja Kyösti jäi rääkymään.

Pakkasta on -15. Luvattiin lähelle kolmeakymmentä. Tuntuu jo talvelta.

Santa Lucia

Tällä viikollakin tapahtui kaikenlaista. Väsytti. Väsytti...Piti syödä lakritsikonvehteja ähkyyn asti iltapäivällä kotimatkalla, jotta hereillä pysyi.

Keskiviikkona, kun kotipihaan karautin, niin siinäpä seisoi keskellä pihaa nuori taiteilija, Hanna Kanto. Oli Kilpisjärveltä Sodankylään matkalla ja piipahti meillä väliteellä. Kesäkuulle suunniteltiin ympäristötaideprojektia veneenlaskupaikalle.

Katri Puranen, "Jokinainen"- projekti-ihminen kävi myös keskiviikkona. Miten kylä voisi osallistua projektiin? Ideoitiin....Tämä Hannan ajatus, jokivalokuvanäyttely, juurityönäytös, lohestus, äijäraukkajutut, Akamellan hautuumaalla Jaakon vanhat virret...

Torstaina ei olisi millään jaksanut lähteä konserttiin Pöntsöön. Jaakko oli vähän lupaillut Raekallioille, että tulemme. No, lähdin. Olipa hyvä se! Selloa komea mies soitteli. Kyllä Bach osaa ja Hoffman!
Oloksen jälkeen oli tulla porokolari. Jos ei vastaan tuleva auto olisi ajanut poron päälle kunnolla, niin se olisi ollut meidän auton kyljessä. Kolahti niin, että kuului! Meidän puolella ojanpenkalla tökötti muutama poro mutta onneksi pysyivät siellä. Olipa lähellä! Just oli korjattu auto edellisen porokolarin jäljiltä, niin eipä olisi ollut mukavaa taas maksaa saturaisia omaa vastuuta ja olla ilman autoa viikkoja. Kotona selvisi, että BellaD. oli ollut ohitustilanteessa juuri tapahtumahetkellä mutta viisaana nuorena naisena ei jäänyt uteliaana pähkäilemään, kun näki, että asiat lutviintuu.

Tänään oli vielä kylätoimikunnan kokous. Jaakko puheenjohtajana pakosta paikalla. Teukka, naapuri, sihteerinä pakosta paikalla. Tikkapasi, rahis, pakosta paikalla. Minä ja Korkeamaan Eija vapaaehtoiset, pakosta paikalla, että kokous saadaan pidetyksi laillisesti. On aktiivinen kylä! Ei se haittaa, ihanaa olla rauhallisessa paikassa, jossa ei kukaan pakota mihinkään.

Bella D. laittaa saunaa. Vielä kuva kutosten Lucia-esityksestä. Vain osa porukasta kuvassa mukana. Oli tunnelmallista. Jospa näistä tilanteista jäisi näille esimurkuille herkkiä, kauniita, vahvistavia ja rakentavia muistoja.

Sibeliuksen synttärit, muuten...

Ulkolämpömittari plussan puolella! Muoniossa tie ruskeaa loskaa!Kätkäsuvannossa kuitenkin vielä potkurikeli. Toivottavasti ei tule musta joulu. Kaljamakeli, pimeys ja lumettomuus oli jouluna vuonna n. 1990, kun Kaijan porukat olivat tulleet Helsingistä asti kokemaan oikeaa joulua. Mukavaa meillä kuitenkin oli, valokuvista päätellen.

Marjut Kuusisto, Lapin kulttuurirahastosta, kävi iltapäivällä porisemassa, palaveeraamassa. Jaakon pitäisi muistaa päivä: 10.1.2010!

Onpa meillä somaa, kun on Belladonna nyt kotona. Eilen hän teki ihanaa kanapastaa. Kaksi koiraakin häslää, pitkin yötä paikkaa vaihtavat sängystä toiseen. Nyt Pellaroinen tilaa Yves Rocherilta ripsiväriä ja ties mitä, kun tilaajalahjaksi saa kännykkäkorun, kännykkäpussin ja baljettikukkaron. Minä nämä tilaajalahjat halusin. En tarvinnut meikkejä, saanpa lahjat.

En soittanut lääkärille, kun tämä meidän "omalääkäri" oli linnareissulla Halosen Tarjan kutsumana. Onpa muutenkin ollut nyt yskä parempi. Hyvä lääkitys. Haen glögin.
Kiitos ja hyvää yötä.

Oikeaa joulua odotan.

Itsenäisyyspäivän turinaa

Ei ole oikein vielä voinut kuntoilla, niin enpä ole sitten pikkupaastonnutkaan. Jouluksi olen kakkuja ja torttuja leiponut ja sitten hyvinkin maistellut, josko ovat sopivan syötäviä. Englantilaiseen hedelmäkakkuun EI SAA LAITTAA ohjeen mukaista määrää RASVAA, sitä en ikunapävänä muista ja taas tuli rasvaa tihkuva kakku.
Illalla olen lääkkeeksi ottanut glögiä (12%) ja vielä yskän hillitsemiseksi nukkumaan mennessä konjakkipaukun. Että tällaista paastoa! Lenkkeillyt en ole. Eilenkin sen verran kävin ulkona, että portaat lakaisin lumesta. Vielä yskittää ja henkeä ahistaa. Tuntuu, että keuhkoissa on sellainen sitkeä limakerros, joka estää hapen pääsyn keuhkoihin. Rohisen. Huomenna kysyn neuvoa lääkäriltä.
Jaakko meni torstai-iltana Rovaniemelle ja eilen tuli takaisin. Ulla Eton kanssa suunnittelevat sarjakuvakirjaa, Ulla piirtää ja Jaakko kirjoittaa. Perjantaina oli taidetoimikunnan kokous ja pikkujoulut.
Äsken Jaakko teki eiliset lumityöt ja sitten saunottiin ja kohta lähdemme Muonion kerman itsenäisyysjuhliin ( Vähäsarjat, kunnanjohtaja-Aulikki, Yliniemet, Harrinivan Marjan porukat ja Rovaniemeltä kulttuuritäti-Kuusisto). Otan yskänpastilleja pussillisen mukaan.
Mallabella on tulossa koirien kanssa. Hän aloittaa turistihommat kouluttamalla uusia bussioppaita. Toivottavasti ehtii tulla ennenkuin me lähdemme.

Olen ollut nyt kaksi päivää töissä. Ihan suht hyvin on mennyt. Ennen liikuntatuntia pojilla oli ollut käsirysy mutta "kivakoulutiimi" otti sen selvitettäväksi. On siellä muitakin yskijöitä. Aina otetaan välillä röhkimäpaussi ja taas jatketaan opiskelua.
Toissa yönä en nukkunut kuin tunnin. Yskitti ja varmaan hermostutti töihin lähtö ja se, kun ei uni tullut. Välillä luin tylsää kirjaa ja välillä rentoutin itseni korvista varpaisiin ja takaisin. Oli se niin kummallista, kun tavallisesti nukahdan melkein ennen kuin saan silmäni kiinni. En halua valittaa tätä yskää ja nukkumattomuutta, vaan laitan asiat tänne ylös, että muistan myöhemmin, miten tämä sikajuttu kohdallani on mennyt. Jaakko teki yöllä Pötrösessä neljään asti apurahahakemusta niin, ettei hänen tarvinnut räkimisiäni kauan kuunnella. Itsekin kyllä taisin aivan pian Jaakon tulon jälkeen nukahtaa. Oli niiiiiiiin turvallista olla.
Kaamoskin on tullut yllättäen ( kuudes päivä tupsahtaa virallisesti). Työmatkaa ajellessani huomasin sen ihanan hämäryyden, sininen hetki sinistä vasten. Ja niin kaunis taivas!Tämä on satumaista aikaa!Kuun loisteessa ajelin lumimaisemassa.
Viime yönä ja aamulla satoi pehmeää pakkaslunta. Tietä ei ollut aurattu kunnolla vielä iltapäivälläkään. Jospa tämä lumi nyt pysyy kevääseen asti.
Jaakko tekee nyt kotipihan lumihommia. Hän oli päivällä Raattamassa hermoratahierojalla ja hyvä oli ollut. Ukko sai hierontalahjakortin 60v-lahjaksi. Kiitos, kiitos!
Jep. Nyt pyykit narulle ja sukkaa kutomaan.

Niin se meni tämäkin sunnuntai.
Huomenna menen pitkästä aikaa töihin. Jotenkin kauhistuttaa....Kestääkö ääni ja hermot? Tässä työssä täytyy olla niiiiiiiin kärsivällinen ja selkeäsanainen,että siis KAUHISTUTTAA. Yskänkohtaukset kauhistuttaa. Välillä pissa tulee housuun( jos ei ehdi varoa) ja päätä särkee, kun niin yskittää. Jospa se siitä...
Pötrösen pakasteesta löysin yli vuoden vanhan hirvipaistin. Tein käristystä ja hyvää oli. Siinäpä on ukolle huominenkin ruoka.
Onneksi on pakkasta. Puolikuu kumotti pilviharson läpi, kun kävimme ukon kanssa pienenpienellä iltapäivälenkillä. Jääloska rapisi saappaan alla.
Nyt alkaa pikkupaasto ja meilläkin säntillinen elämä!Teen päiväohjelman Jaakolle ja itselleni. Siihen merkitsen ulkoilu-ja liikunta-ajat sekä ruokailut. Alkomahooli, karkit ja suklaat on kielletty, paitsi onnistuneen viikon päätteeksi palkkioksi voi saada vähän viiniä ja konjakkia suklaan kera. Miltä kuullostaa?
Onneksi Jaakolla on nyt joulukuussa pidennetyt viikonloput Rovaniemelle ja Helsinkiin, saapi poloinen elää vapaasti ja polttaa sikarinkin.

Adventti

Veden ja Antin rakentama jääkirkkoparka melkein on jo sulanut. Onneksi ensi yöksi luvattiin pakkasta. Ukon kanssa käytiin sytyttämässä haudalle kynttilät ja nyt rauhoitutaan adventin aikaan. Hiljaista on. Bella ja Kyösti menivät Noidanpolaan ja sieltä huomenna Tornioon.

Kaksoset ukon häkissä

Sosiaalitantat ja muut pikkusievistelijät kauhistelivat aikanaan lasten leikkikehät pois käytöstä sanoen, ettei "lapsia saa pitää vankilassa heti pieninä". Moinen kauhistelu on sieltä ns. syvältä- olemme juuri todistaneet, että lapset viihtyvät häkissä hyvin esimerkiksi sen ajan, kun äiti syöttää tai kuivittaa toista tenavaa tms. Tenavat ovat kehässä turvassa- säästyvät esimerkiksi palovammoilta (uuninluukut!), portaista putoamisilta jne. On todella harmillista, ettei leikkikehiä taida tehdä enää yksikään valmistaja- ukon piti tehdä kuvan kehä omille lastenlapsille. Kehä on muuten suurimmillaan metri x kaksi metriä, joten ei tule ahtaan paikan kammo. Jos joku haluaa samanlaisen kehän niin mummu kertoo, miten niitä voi tilata.
Näin lausui Ukko

Unohduksia

Unohdin piparitaikinasta siirapin. Sattui sillä tavalla, että juureshauduketta siirapilla maustaessani puristelin sitten siirappipurkin viimeiset rippeet kahden desin mittakuppiin. Ajattelin, että näistä jämistä nyt teen piparitaikinan valmiiksi odottamaan painelu-ja paistoinspiraatiota. Kaiken lisäksi taikinan tekoa puolusti vielä sekin, että olin joskus unohtanut fariinisokeripaketin auki ja sokeri oli jämähtänyt kivikovaksi ja piparitaikinaan sen jämähtäneen voin sulattaa rasvan ja mausteiden kanssa.
Malla teki kasvispastaa. Huomasin siirapin astiassa ja kysyin, että mihinkäs aiot tämän laittaa....että se olikin minun....
Tänään pehmitin piparitaikinan mikrossa ja käsin sekoittelin siirapin joukkoon. Katsotaan, mitä tulee.
Eilen illalla söimme siis juureshauduketta ja kasvispastaa Mallabellapötkylän anoppi-ja appitekeleiden kanssa. Aivan kuin olisivat aavistaneet saavansa kasvisruokaa!!!Toivat ihania savustettuja kaloja, siikaa ja taimenta. Oli mukavaa. Nuoret, Malla ja Janne, niin fiksusti jaksoivat vanhusten kanssa seurustella.
Koko viikon on ollut nollakeliä ja peräti plussaa. Lunta onneksi kuitenkin on, märkäääääääää.

Kätkäjärvi jäässä

Nyt vain kokeilen tätä kuvan asettelua. Kätkäjärvi jäässä, tässä.

Uusi juttu tämä blogi

Että Mummukkolaloki...
Olen pitänyt perinteistä paperipäiväkirjaa lähes koko ikäni kausiluonteisesti. Välillä on saattanut olla vuodenkin taukoja ja silloin on jostakin kumman syystä omatunto kolkuttanut. Mutta miksi? Olen vakuuttanut itselleni, että ei tämä mikään pakko ole, mutta siltikin kirjoittamattomuus vaivaa.
Nyt olen huomannut hyödyn: Ukko kyselee tuon tuostakin, että milloinkas minä kävinkään siellä Rovaniemellä, milloikas sinä ajoit sen poron päälle... Ja katsotaanpas päiväkirjasta.Kyllä se on itsellä sama vika ja pahempana. En muista mitään. En ole oikeastaan ikinä muistanut paljonkaan mitään. Mitenkähän olen tähän asti selvinnyt? Osaan kuitenkin vähän englantiakin ja kertotaulut!!!!Asia on vain näin ja ei kai siitä kannata stressiä enää tässä vaiheessa ottaa. Joskus vain harmittaa, kun joku muistelee ja kyselee, että muistatko, kun oltiin Lofooteilla luokkaretkellä ja siellä sattui niin, että...enkä muista. En muista opiskeluistakaan mitään. Enkä paljon lapsuudesta. Leikkipaikat muistan pajapolun kivikoilla, puoli kahdeksalta huudettiin sokeriveelle ja kuuntelemaan iltahartautta. Äidin olen unohtanut kokonaan, harmittaa kamalasti.En muista ollenkaan, millainen äiti oli. Olin 17v., kun äiti kuoli sairastettuaan viisi vuotta.
Nyt olen ollut sairauslomalla kohta kolme viikkoa. Sikaflunssa ja keuhkokuume iskivät. Vielä yskittää ällöttävän inhottavasti. Malla, Bella D., on ollut sijaisena ja pärjännyt loistavasti. Hyvin osaa Pallukka käsitellä murkkupoikia.
Viikonlopulla oli ukon 60v. synttärit. Olihan sankareita muitakin, yhteensä 207v. synttärit!!! Oli meillä mukavaa! Mukana olivat kaikki lapset perheineen, Jussi ja Anneli, Antti ja Riitta, Kaija, Maija ja Paavo ja varsinaisessa juhlassa vielä naapureita. Vede teki avannon järveen ja sepä olikin suuri ilo monelle. Voi, kunpa joku olisi hoksannut ottaa kuvia valaistusta rannasta! Antti ja Vede rakensivat sitten avantojäistä kirkon pihalle.
Oli ihanaa nähdä, miten onnellisia omat lapseni ovat perheidensä kanssa ja Malla Jannensa kera.
Ja lastenlapset! Sellaisia, ihanaisia, söpöläisiä, mummunmussukoita ei oo kellään muulla!

Mummu väinön luona retkellä.