Niin se meni tämäkin sunnuntai.
Huomenna menen pitkästä aikaa töihin. Jotenkin kauhistuttaa....Kestääkö ääni ja hermot? Tässä työssä täytyy olla niiiiiiiin kärsivällinen ja selkeäsanainen,että siis KAUHISTUTTAA. Yskänkohtaukset kauhistuttaa. Välillä pissa tulee housuun( jos ei ehdi varoa) ja päätä särkee, kun niin yskittää. Jospa se siitä...
Pötrösen pakasteesta löysin yli vuoden vanhan hirvipaistin. Tein käristystä ja hyvää oli. Siinäpä on ukolle huominenkin ruoka.
Onneksi on pakkasta. Puolikuu kumotti pilviharson läpi, kun kävimme ukon kanssa pienenpienellä iltapäivälenkillä. Jääloska rapisi saappaan alla.
Nyt alkaa pikkupaasto ja meilläkin säntillinen elämä!Teen päiväohjelman Jaakolle ja itselleni. Siihen merkitsen ulkoilu-ja liikunta-ajat sekä ruokailut. Alkomahooli, karkit ja suklaat on kielletty, paitsi onnistuneen viikon päätteeksi palkkioksi voi saada vähän viiniä ja konjakkia suklaan kera. Miltä kuullostaa?
Onneksi Jaakolla on nyt joulukuussa pidennetyt viikonloput Rovaniemelle ja Helsinkiin, saapi poloinen elää vapaasti ja polttaa sikarinkin.

Adventti

Veden ja Antin rakentama jääkirkkoparka melkein on jo sulanut. Onneksi ensi yöksi luvattiin pakkasta. Ukon kanssa käytiin sytyttämässä haudalle kynttilät ja nyt rauhoitutaan adventin aikaan. Hiljaista on. Bella ja Kyösti menivät Noidanpolaan ja sieltä huomenna Tornioon.

Kaksoset ukon häkissä

Sosiaalitantat ja muut pikkusievistelijät kauhistelivat aikanaan lasten leikkikehät pois käytöstä sanoen, ettei "lapsia saa pitää vankilassa heti pieninä". Moinen kauhistelu on sieltä ns. syvältä- olemme juuri todistaneet, että lapset viihtyvät häkissä hyvin esimerkiksi sen ajan, kun äiti syöttää tai kuivittaa toista tenavaa tms. Tenavat ovat kehässä turvassa- säästyvät esimerkiksi palovammoilta (uuninluukut!), portaista putoamisilta jne. On todella harmillista, ettei leikkikehiä taida tehdä enää yksikään valmistaja- ukon piti tehdä kuvan kehä omille lastenlapsille. Kehä on muuten suurimmillaan metri x kaksi metriä, joten ei tule ahtaan paikan kammo. Jos joku haluaa samanlaisen kehän niin mummu kertoo, miten niitä voi tilata.
Näin lausui Ukko

Unohduksia

Unohdin piparitaikinasta siirapin. Sattui sillä tavalla, että juureshauduketta siirapilla maustaessani puristelin sitten siirappipurkin viimeiset rippeet kahden desin mittakuppiin. Ajattelin, että näistä jämistä nyt teen piparitaikinan valmiiksi odottamaan painelu-ja paistoinspiraatiota. Kaiken lisäksi taikinan tekoa puolusti vielä sekin, että olin joskus unohtanut fariinisokeripaketin auki ja sokeri oli jämähtänyt kivikovaksi ja piparitaikinaan sen jämähtäneen voin sulattaa rasvan ja mausteiden kanssa.
Malla teki kasvispastaa. Huomasin siirapin astiassa ja kysyin, että mihinkäs aiot tämän laittaa....että se olikin minun....
Tänään pehmitin piparitaikinan mikrossa ja käsin sekoittelin siirapin joukkoon. Katsotaan, mitä tulee.
Eilen illalla söimme siis juureshauduketta ja kasvispastaa Mallabellapötkylän anoppi-ja appitekeleiden kanssa. Aivan kuin olisivat aavistaneet saavansa kasvisruokaa!!!Toivat ihania savustettuja kaloja, siikaa ja taimenta. Oli mukavaa. Nuoret, Malla ja Janne, niin fiksusti jaksoivat vanhusten kanssa seurustella.
Koko viikon on ollut nollakeliä ja peräti plussaa. Lunta onneksi kuitenkin on, märkäääääääää.

Kätkäjärvi jäässä

Nyt vain kokeilen tätä kuvan asettelua. Kätkäjärvi jäässä, tässä.

Uusi juttu tämä blogi

Että Mummukkolaloki...
Olen pitänyt perinteistä paperipäiväkirjaa lähes koko ikäni kausiluonteisesti. Välillä on saattanut olla vuodenkin taukoja ja silloin on jostakin kumman syystä omatunto kolkuttanut. Mutta miksi? Olen vakuuttanut itselleni, että ei tämä mikään pakko ole, mutta siltikin kirjoittamattomuus vaivaa.
Nyt olen huomannut hyödyn: Ukko kyselee tuon tuostakin, että milloinkas minä kävinkään siellä Rovaniemellä, milloikas sinä ajoit sen poron päälle... Ja katsotaanpas päiväkirjasta.Kyllä se on itsellä sama vika ja pahempana. En muista mitään. En ole oikeastaan ikinä muistanut paljonkaan mitään. Mitenkähän olen tähän asti selvinnyt? Osaan kuitenkin vähän englantiakin ja kertotaulut!!!!Asia on vain näin ja ei kai siitä kannata stressiä enää tässä vaiheessa ottaa. Joskus vain harmittaa, kun joku muistelee ja kyselee, että muistatko, kun oltiin Lofooteilla luokkaretkellä ja siellä sattui niin, että...enkä muista. En muista opiskeluistakaan mitään. Enkä paljon lapsuudesta. Leikkipaikat muistan pajapolun kivikoilla, puoli kahdeksalta huudettiin sokeriveelle ja kuuntelemaan iltahartautta. Äidin olen unohtanut kokonaan, harmittaa kamalasti.En muista ollenkaan, millainen äiti oli. Olin 17v., kun äiti kuoli sairastettuaan viisi vuotta.
Nyt olen ollut sairauslomalla kohta kolme viikkoa. Sikaflunssa ja keuhkokuume iskivät. Vielä yskittää ällöttävän inhottavasti. Malla, Bella D., on ollut sijaisena ja pärjännyt loistavasti. Hyvin osaa Pallukka käsitellä murkkupoikia.
Viikonlopulla oli ukon 60v. synttärit. Olihan sankareita muitakin, yhteensä 207v. synttärit!!! Oli meillä mukavaa! Mukana olivat kaikki lapset perheineen, Jussi ja Anneli, Antti ja Riitta, Kaija, Maija ja Paavo ja varsinaisessa juhlassa vielä naapureita. Vede teki avannon järveen ja sepä olikin suuri ilo monelle. Voi, kunpa joku olisi hoksannut ottaa kuvia valaistusta rannasta! Antti ja Vede rakensivat sitten avantojäistä kirkon pihalle.
Oli ihanaa nähdä, miten onnellisia omat lapseni ovat perheidensä kanssa ja Malla Jannensa kera.
Ja lastenlapset! Sellaisia, ihanaisia, söpöläisiä, mummunmussukoita ei oo kellään muulla!

Mummu väinön luona retkellä.