Viikonloppu Orjalandiassa

Pikku Ode ihmettelee, kun iskä rymistelee lunta katolta.

Luimme Otson omaa valokuvakirjaa.

Maljanne esitti kauniin dueton!

Ukko ja Odessiivi aamupalalla kömmänässä.

Sunnuntaina oli melkein koko päivän kolmekymmentä astetta pakkasta, mutta niinpä vain extremepoika pudotteli lumet talon katolta. Siistiä, rankkaa, syvältä....vai miten sitä nykyään kehutaan ja kiitetään.

Jaakko kävi Kolarissa kuvaamassa myöhästynyttä junaa. Pakkanen ja lumi kiduttavat veeärrää.

Taas on meikällä nuha ja yskä. En halua valittaa, kirjoitan vain, jos siitä jossain vaiheessa sattuisi olemaan hyötyä, tästä tiedosta. Että olen näin sairastanut vuonna 2009 ja 2010.... Mitä hyötyä siitä nyt olisi? Kirjoitin kun kirjoitin.

Auto vilkutti aamulla punaista STOP STOP STOP. Ennenkin on samaa tehnyt mutta lopettanut, kun olen avaimia käyttänyt pois. Eipä nyt auttanut. Jaakko apuun. Jäähdyteltiin konetta kymmenisen minuuttia ja lisättiin vettä heposelle. Jopa lähti eikä valitellut koko päivänä. Niin oli valoisaa aamulla jo ajella!

Hauskaa. Herttaista. Oppilaat olivat keksineet itselleen uudet nimet. Pojille tyttöjen nimet ja tytöille poikien. Kysyivät, saavatko antaa minullekin uuden nimen. No jooo. Olen Antero!

Kolmasluokkalaisten kanssa opeteltiin enkun tunnilla ruokasanastoa. Sanoin, että sipuli lausutaan vähän niinkuin Anja. Tunnin lopulla eräs poika tuli sanomaan, että sinä voisitkin sitten olla Onion-princess. Bye, bye, Onion-princess! See you!

Opettelen tykkäämään

Viime viikolla olin Rovaniemellä koulutuksessa ja siellä torstai-iltana treffasin rakkaan siskoni Isokeskikamalan. Vähän shoppailimme ja sitten menimme syömään pizzaa. Kiitos, siskokulta, kun minut havahdutit, en sitä sinulle silloin sanonut, kun asia ei vielä silloin aivoihini takertunut. Kiitos siis siitä, kun sanoit: " Et tykkää siitä, etkä tästä!" Huomasin, että olin koko ajan kommentoinut: en tykkää Laura- hajusta( hajuvesi), en tykkää oluesta, en tykkää siideristä, en tykkää simpukoista, en tykkää tietokoneista, en tykkää opettaa musiikkia enkä liikuntaa, entykkääentykkääentykkää..

Nyt opettelen tykkäämään.
Ensin opettelen tykkäämään hiihtämisestä. Eilen aloitin ja oli aivan kamalaa. Varpaita paleli, selkä oli hiestä märkä, sukset lipsuivat, hartiat ja niska tulivat kipeiksi. Piti hiihtää lujaa, että äkkiä on suorituksen tehnyt. Miten siitä voi joku tykätä?
Tänään menin uudestaan. Avovävy voiteli sukset. Aamulla oli satanut uutta lunta ja tuuli oli paiskonut lumilönttejä ladulle. Mutta nyt meni jo paremmin. Räkä valui nokasta ja päästelin vain menemään. Kyllä se tästä taitaa lähteä. Kiitos avovävylle!

...mut parempi hiihdellä yksinään
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä ( E. Leino)

Leivoin laskiaispullia. Ei niin kauhean hyviä tullut. Kyllä nyt on tainnut leipomapeukalo paleltua. Valitettavasti.

Muokkaa, muokkaa, muokkaa, muokkaa

Muokkaa ja muokkaa, eikä muokkaudu!!!Tuli niin törkeästi esille edellinen blogiteksti ja kuvat, että kyllä nyt hävettää ja rajusti. Miten saa tekstiä muokatuksi? APUA, BellaD!!!
Kun julkaisee, niin siihen se jämähtää!
Olokoot!

Viikon varrelta

Niinpä se meni tämäkin viikko, että ei mitään suurempaa ongelmaa onneksi ollut.
Perjantaina, kun lähdin koulusta, niin tällainen kauniihko rauha laskeutui ylleni. Tämä on työmaisemani. Kiitollisena sitä katselen. Näppäsin vielä kuvan kotimatkalta, kun piti matkantekoa hiljentää, ettei tarvitse lumiauraa ohittaa. Kaunista ja rauhallista. Kaunista ja ihanaa. Hiljaista. Kyllä minä täällä viihdyn, vaikka joskus kaipaisi jonnekin kauas pois. En vain tiedä minne.

Ullis oli leiponut runebergin torttuja torstaina kotonaan ja toi sitten maistiaisia perjantain aamukahveille kouluun. Olivatpa hyviä ja komeita!
Siitä innostuin ja heti kotona aloin tohkeissani leipomaan elämäni ensimmäisiä runebergejä. Nam!
Tuli rumia ja littania ja kovia koppuroita! Suututtaa vieläkin!
Tänään tein uudestaan toisella reseptillä, eikä tulos ollut sen kummempi. En tee enää ikinä! Kuka ne nyt syö, sata rupulaista...

Päivä meni poroa laitellessa. Pari lapaa vuolin käristykseksi ja lihaisat luut vielä keitin ja perkasin kitkaleet ja tein keittoa.
Käristyksen laitan pakasteeseen ensi viikonlopuksi, kun tulee nuorta porukkaa, enkä ehdi oikein muuten valmistella mitään, kun menen loppuviikoksi Rovaniemelle koulutukseen.
Keitto on huomiseksi. Menemme ensin taiteilija Veli Koljosen luokse ja sitten Pallakselle.
Lupasimme nääs viihdyttää kahta pianistia, joiden konsertissa olimme Olos Polar Centerissä torstai-iltana.
Kymmenen astetta pakkasta ja tuulee. Ei ole oikein ulkoiluilma.

Kuutamo

Aamukuutamo!

Kummitäti ja Andre ilakoivat.

Nassikat

Täydenkuun valossa käyskentelin perjantaina aamuautolle. Luulin saavani paremmankin kuvan...Kuu näkyy siis tuossa suoraan edessä. Vasemmalla loistaa aurauskepin heijastin.
Tänään, kun lähdin ajelemaan kotiin kahden jälkeen, niin olipas komea AURINKO. Punainen ja pyöreä juuri horisontin yläpuolella. Eipä vain ollut nyt sitten kameraa mukana. Olisin varmaankin saanut paremman kuvan kuin tuosta kuutamosta. Ei se valokuvaaminen niin kauhean helppoa olekaan, edes näin digiaikana.

Viikonloppu meni Haukiputaalla. Andren kanssa leikittiin lentoasemaa. Minä vain istuin Frankfurtin lentokentällä = sängyn laidalla, ja odottelin konetta. Tuomas ja Matias kävellä kopöttelivät ja kun kiire tuli, niin mentiin neljällä raajalla.
Lauantaina ukko, Andre ja Malla menivät uimahallille. Juho ja Maria kävivät syömässä lahjakorttiateriansa ja minä vahdin kaksosten unta. Heräsivät kyllä ennen iskän ja äidin tuloa, söivät jugurttia ja tekivät tosi isot tortut. Toisiaan matkivat kaikessa!

Paluumatka oli raskas ajaa, vaikka vieressä koko ajan istuin. Pöllyävää lunta pyöritti tiellä ja porukkaa tuli vastaan ja ohitteli ihmeen paljon. Mikälie tapahtuma on ollut????Ja molemmissa suunnissa????
Kuuntelimme matkalla John Steinbackin Helmen äänikirjana. Ismo Kallio osasi lukea todella mukaantempaavasti. Kielikuvat ja tyyli muistuttivat Sinuhea. Olipa hieno kokemus.

Jaakko meni ajamaan kelkalla poroja pois takapihalta. Aivan jo melkein sarvilla kopsuttivat hirsiä. Nyt sitten kiskoo kelkkaa irti vesistä. Voi eiiiiiii! Jostain syystä järvi on rannan tuntumasta vesillä. Onneksi Ykä on apuna. Pakkasta on 18 astetta.