Menen aamulinkkarilla kouluun ja Jaako tulee kahdeksi kylille ja siitä sitten jatkamme jokivartta alaspäin. Jaakko ei haluaisi Kasinista luopua, porojen takia, mutta minä olen kyllä jo jotenkin väsynyt tähän vastuuseen ja huolehtimiseen. Taitaapi Jaako muutenkin koiraa kaivata...
Ihmettelen kyllä! Viime yönä heräsin, kun Jaakko k u i s k a t e n torui Kasinia, joka oli syönyt ukon faalukorvin kokonaan, muovikuorineen päivineen. Oli makkara unohtunut pöydälle. Vain muutama parin sentin suikale oli itse syöty. Sitten ihmettelen kyllä vielä sitä, kun Kasin muka minun turviin vintille sängyn viereen juoksi.
Huomenna saa mennä kotiinsa.
Ääneni olen menettänyt pitkästä aikaa. Kaikki taudit nyt iskee, kun ei ole vastustuskykyä ollenkaan sen keuhkokuumeen jälkeen. Jotenkin vetää ärtyisäksi tämä tällainen.
torstai 28. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Päivittelyä
Onpa ollut oikein kunnon talvituiskumyräkkäpäivä! Illalla jo alkoivat valot vilkkua ja sisälle kuului, kun ulkona tuuli ulisi. Tämä on kyllä todella tyyni paikka--yleensä. Usein päätiellä hämmästyy, että näinkö onkin ilma liikkuvalla tuulella, kun kotopihassa aivan on rauhaisaa ollut. Ylimuoniossa asuimme korkealla, tuulien tuiverruksessa. Jaakko pelkäsi harva se päivä, että katto irtoaa. Usein pakenimme kellariin nukkumaan, kun tuuli raivosi, narisutti seiniä ja heitteli oksia ikkunoihin. Täällä on toisin. Tosin eilen puhalsi puhuri järveltä päin ja suoraan kotopesäämme. Ja se jatkoi riehumistaan, lunta viskoi.
Aamulla hyppäsi pupu pöksyyn, enkä uskaltanut lähteä ajamaan töihin. Jaakko-kulta heti tarjoutui kuskaamaan. Onneksi lähti. Oli kyllä tie hukassa!Lunta tuiskusi ja tuuli pyöritteli sitä ympäriinsä. Ylimuoniossa Jaakko tuumasi, että onkohan Jussankarkian katto pysynyt paikoillaan...
Nyt Jaakko ja naapurin ukko vetävät poroaitaa jossakin tuolla naapurin ja meidän metsämaiden tuntumassa. Pimeässä, otsalamppujen valossa, tuiskussa ja tuulessa. Extreme erämaaelämää! Eilen porot kaivelivat takapihalla, Kasin haukkui ja elukat vain toljottivat, että oo hilijjaa. Naapurin emäntä oli itku silmässä kertonut Jaakolle, että porot olivat syöneet hänen juhannusruusunsa. Nyt saa olla tyytyväinen, kun ei ole niin mahtavan hieno kukkapihapiiri kuin naapurilla. Ei tarvitse enää kadehtia. Kauhea työhän siitä kauniista kukkapihapiiristä on ollut joka kesä, että en minä koskaan oikeasti ole sitä kadehtinut. Ja mielestäni näihin maisemiin sopii paremmin tällainen karu ja yksinkertainen piha.
Männyntaimet ja -nuorikot porot ovat tappaneet. Pystyyn kuolleita puita oli jo viime talven jäljeltä ja nyt on taatusti lisää tulossa. Loputkin siis meni! Jäkälät minua oikeastaan enemmän surettaa. Että ne nyt menee ja seitsemän vuotta kestää ennen kuin uudet kasvaa, jos kasvaa, jos maa saa olla poroilta rauhassa.
Kouluelämästä onnistumisen elämys: Oppilaat innostuivat Picassosta! Kerroin kaikenlaista ja sitten taiteiltiin. Oli ihanaa nähdä nuoret sellaisessa flowssa (vai onko se flou ? ei kai?).
Argentiinalainen ope kävi tutustumassa kouluumme. Hänellä oli suomalainen mies, joka puhui koko ajan omista kirjoistaan ja tekemisistään. Kuuluisa ihminen varmaankin, netistäkin kuulemma tietoa löytyy( Talvitie ..joku).
Pikku Otso Odessiivi kävi Mikula-iskän kanssa viikonlopulla. Olipa mukava! Sellainen söpöliini! Oli kiva huomata, miten hyvin Mikula hoivasi poikaansa. Ja poika oli niin kiintynyt isäänsä!
Nyt sitten tuli kunnon nuha. Dogga dii dugossa gu olla vaa voi. Ja eiku saunaan. Jaakoki tuli!
Aamulla hyppäsi pupu pöksyyn, enkä uskaltanut lähteä ajamaan töihin. Jaakko-kulta heti tarjoutui kuskaamaan. Onneksi lähti. Oli kyllä tie hukassa!Lunta tuiskusi ja tuuli pyöritteli sitä ympäriinsä. Ylimuoniossa Jaakko tuumasi, että onkohan Jussankarkian katto pysynyt paikoillaan...
Nyt Jaakko ja naapurin ukko vetävät poroaitaa jossakin tuolla naapurin ja meidän metsämaiden tuntumassa. Pimeässä, otsalamppujen valossa, tuiskussa ja tuulessa. Extreme erämaaelämää! Eilen porot kaivelivat takapihalla, Kasin haukkui ja elukat vain toljottivat, että oo hilijjaa. Naapurin emäntä oli itku silmässä kertonut Jaakolle, että porot olivat syöneet hänen juhannusruusunsa. Nyt saa olla tyytyväinen, kun ei ole niin mahtavan hieno kukkapihapiiri kuin naapurilla. Ei tarvitse enää kadehtia. Kauhea työhän siitä kauniista kukkapihapiiristä on ollut joka kesä, että en minä koskaan oikeasti ole sitä kadehtinut. Ja mielestäni näihin maisemiin sopii paremmin tällainen karu ja yksinkertainen piha.
Männyntaimet ja -nuorikot porot ovat tappaneet. Pystyyn kuolleita puita oli jo viime talven jäljeltä ja nyt on taatusti lisää tulossa. Loputkin siis meni! Jäkälät minua oikeastaan enemmän surettaa. Että ne nyt menee ja seitsemän vuotta kestää ennen kuin uudet kasvaa, jos kasvaa, jos maa saa olla poroilta rauhassa.
Kouluelämästä onnistumisen elämys: Oppilaat innostuivat Picassosta! Kerroin kaikenlaista ja sitten taiteiltiin. Oli ihanaa nähdä nuoret sellaisessa flowssa (vai onko se flou ? ei kai?).
Argentiinalainen ope kävi tutustumassa kouluumme. Hänellä oli suomalainen mies, joka puhui koko ajan omista kirjoistaan ja tekemisistään. Kuuluisa ihminen varmaankin, netistäkin kuulemma tietoa löytyy( Talvitie ..joku).
Pikku Otso Odessiivi kävi Mikula-iskän kanssa viikonlopulla. Olipa mukava! Sellainen söpöliini! Oli kiva huomata, miten hyvin Mikula hoivasi poikaansa. Ja poika oli niin kiintynyt isäänsä!
Nyt sitten tuli kunnon nuha. Dogga dii dugossa gu olla vaa voi. Ja eiku saunaan. Jaakoki tuli!
torstai 14. tammikuuta 2010
Nuutinpäivänä kävi nokikolari
Muutamia merkintöjä muistin tueksi.
Tiistai-iltana vein jo matot ulos, kun kuulin, että nuohooja tulee keskiviikkona. Tiistaina kävi harvinaisia vieraitakin, kun Veikko ja Rauha pistäytyivät tuomassa myöhäisiä 60-v. onnitteluja Jaakolle.
Eilen Jaakko lähti kuvaamaan Apu-lehdelle Mesopotamian elämää Jerisjärven rannalle. Mesopotamia on entinen Speden paikka, jota nyt asustelee joku hassu eläkeläinen. Ukko tuli tänään iltapäivällä väsyneenä kotiin. Oli tehty juttua myös Pallaksesta ja oli illalla saunottu ja laulettu karaokea.
Eilen sitten oikein luuttusin lattiat ja siivosin kunnolla. Vihdoin vein riisutun männynkin pois tuvasta. Korjasin matikan kokeet ja silleen...meni myöhäseen.
Tänään vein aamulla auton Shellille. Laitettiin joku osa uusiksi. Kävelin koululle pari-kolme kilsaa ja iltapäivällä taas mukava lenkki Shellille ja kotiin. Söin salaattia, leipää ja jugurttia. Asetuin sohvalle töllöttämään saippuoita ja nukuin. Lenkitin Kasinin, ihailin tähtitaivasta ja ajattelin, että kumma, etten ole enempää sekaisin, kun maa pyörii 100 000km/h. Eikä edes okseta.
Juprun sakki on nyt kotona. Suuri oli ollut seikkailu tulomatkallakin, ripuloivien lasten ja kuumeisen miehen kanssa.
Tiistai-iltana vein jo matot ulos, kun kuulin, että nuohooja tulee keskiviikkona. Tiistaina kävi harvinaisia vieraitakin, kun Veikko ja Rauha pistäytyivät tuomassa myöhäisiä 60-v. onnitteluja Jaakolle.
Eilen Jaakko lähti kuvaamaan Apu-lehdelle Mesopotamian elämää Jerisjärven rannalle. Mesopotamia on entinen Speden paikka, jota nyt asustelee joku hassu eläkeläinen. Ukko tuli tänään iltapäivällä väsyneenä kotiin. Oli tehty juttua myös Pallaksesta ja oli illalla saunottu ja laulettu karaokea.
Eilen sitten oikein luuttusin lattiat ja siivosin kunnolla. Vihdoin vein riisutun männynkin pois tuvasta. Korjasin matikan kokeet ja silleen...meni myöhäseen.
Tänään vein aamulla auton Shellille. Laitettiin joku osa uusiksi. Kävelin koululle pari-kolme kilsaa ja iltapäivällä taas mukava lenkki Shellille ja kotiin. Söin salaattia, leipää ja jugurttia. Asetuin sohvalle töllöttämään saippuoita ja nukuin. Lenkitin Kasinin, ihailin tähtitaivasta ja ajattelin, että kumma, etten ole enempää sekaisin, kun maa pyörii 100 000km/h. Eikä edes okseta.
Juprun sakki on nyt kotona. Suuri oli ollut seikkailu tulomatkallakin, ripuloivien lasten ja kuumeisen miehen kanssa.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Testamentteja
Kun ajattelee kuolemista, niin jokainen päivä on kiitollista elämistä. Sairaana kuoleman ajattelu on toivetta, että vapautuisi elämän monimutkaisuudesta ja ahdistuksesta. Mutta mitä on kuolema ja mitä on syntymä? Jokaisen on ne läpikäytävä. Vähän jännittää, jos kuoleman hetkellä iskee paniikki: en saa henkeä, tukehdun, en pysty liikkumaan, en saa sanaa suusta... En saa suuta kiinni, en voi nielaista, niin kuin panikoin hammaslääkärissä...
Kaipa minäkin sen kestän, kun niin moni ennen minua on sen kokenut.
Jos ukon kanssa yhtaikaa kuollaan, niin meidät saa asetella samaan arkkuun, jos mahdollista. Siis jos se on moraalisesti sallittua. Me kyllä mahdumme ja haluamme samaan arkkuun. Arkku voisi olla, jos suinkin mahdollista, omatekoinen puulaatikko. Ei mitään silkkejä ja sametteja peitteiksi, vaan oma aviotäkki, jos sopii näin.
Hautapaikkaa emme vielä varanneet, koska emme tiedä, jäämmekö tänne Kätkäsuvantoon eläköitymiseni jälkeen. Haudalla ei tarvitse käydä, ei kukkia, ei kynttilöitä, ei kiviä, ei muistomerkkejä. Emme me siellä itse aio märäntyä, kroppa ja luut vain. Minne sielumme leijailee, sitä emme tiedä.
On ukon kanssa tehty testamentteja.
Jo marraskuussa 2007 teimme keskinäisen testamentin. Jos jompikumpi kuolee ensin, niin jälkeenjäävä saa täyden hallinta-ja käyttöoikeuden kaikkeen yhteiseen ja kuolleen omaisuuteen.
Eilen teimme hoitotestamentin: keinotekoisesti ei saa pitää yllä elintoimintoja.
Kukkarossa on elintenluovutustestamentti. Enpä vain tiedä kelpaavatko meikäläisen elimet enää kenellekään.
Että näin. Elämä voi vielä jatkua kymmeniä vuosia. Toivottavasti vain pysyisi suht koht terveenä, että itsestänsä pystyisi huolehtimaan. Kenenkään vastuksille en missään tapauksessa haluaisi.
Minun ja Jaakon elämää ovat siunanneet vanhempien rukoukset. Kaikki on mennyt hyvin. Suuria rukoilijoita ovat olleet Pajulan mummu, Kivikon Riitta-mummu, Rauha-äiti ja Kivi-ukki. Haluan uskoa vielä rukouksen voimaan. Jumalan siunaukseen saatan omat rakkaani: lapset, lastenlapset, kummilapset, siskot perheineen...
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
Kaipa minäkin sen kestän, kun niin moni ennen minua on sen kokenut.
Jos ukon kanssa yhtaikaa kuollaan, niin meidät saa asetella samaan arkkuun, jos mahdollista. Siis jos se on moraalisesti sallittua. Me kyllä mahdumme ja haluamme samaan arkkuun. Arkku voisi olla, jos suinkin mahdollista, omatekoinen puulaatikko. Ei mitään silkkejä ja sametteja peitteiksi, vaan oma aviotäkki, jos sopii näin.
Hautapaikkaa emme vielä varanneet, koska emme tiedä, jäämmekö tänne Kätkäsuvantoon eläköitymiseni jälkeen. Haudalla ei tarvitse käydä, ei kukkia, ei kynttilöitä, ei kiviä, ei muistomerkkejä. Emme me siellä itse aio märäntyä, kroppa ja luut vain. Minne sielumme leijailee, sitä emme tiedä.
On ukon kanssa tehty testamentteja.
Jo marraskuussa 2007 teimme keskinäisen testamentin. Jos jompikumpi kuolee ensin, niin jälkeenjäävä saa täyden hallinta-ja käyttöoikeuden kaikkeen yhteiseen ja kuolleen omaisuuteen.
Eilen teimme hoitotestamentin: keinotekoisesti ei saa pitää yllä elintoimintoja.
Kukkarossa on elintenluovutustestamentti. Enpä vain tiedä kelpaavatko meikäläisen elimet enää kenellekään.
Että näin. Elämä voi vielä jatkua kymmeniä vuosia. Toivottavasti vain pysyisi suht koht terveenä, että itsestänsä pystyisi huolehtimaan. Kenenkään vastuksille en missään tapauksessa haluaisi.
Minun ja Jaakon elämää ovat siunanneet vanhempien rukoukset. Kaikki on mennyt hyvin. Suuria rukoilijoita ovat olleet Pajulan mummu, Kivikon Riitta-mummu, Rauha-äiti ja Kivi-ukki. Haluan uskoa vielä rukouksen voimaan. Jumalan siunaukseen saatan omat rakkaani: lapset, lastenlapset, kummilapset, siskot perheineen...
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Aurinkoinen
Leivinuunia lämmitettiin ihan tosissaan. Ukko oli noussut aikanaan ja laittanut tulet ja oli jo kerennyt lisätäkin puita...minä sitten vielä ylösnoustuani lisäsin, kun en ollenkaan voinut aavistaa, että siihen aikaan jo oli poltettu toista pesällistä. Tulipa kuuma uuni. En tietenkään malttanut odottaa, että se siitä jäähtyisi ja paistelin, pintapaistelin, kaikenlaista sisätaikinaista.
Kasin oksensi eteisen matolle kahteen kohtaan. En kyllä ole huomannut, että se olisi syönyt mitään kummallista. Mattopesua pikapesuna suoritin.
Iltaa kohden ilma lämpeni. Kymmenessä pakkasasteessa lenkitimme Kasinin ja sitten kymmenissä kelloajoissa saunoskelimme. Vielä katsoimme inhottavan Hannibal-elokuvan loppuhuipennuksen.
Tänään on nukuttu taas kymmeneen. Kirkonmenot on kuunneltu radiosta ja "Kiva-koulu" materiaaliin tutustuttu.
Olisi hyvä ilma ulkoilla. Muttaku tuuuuuuleeee....
perjantai 8. tammikuuta 2010
Viikkoviesti
Pakkasta -28,5. Kävin Kasinin lenkittämässä. Kasin Kusija---Superkusija. Sain taas seistä viisi minuuttia ja odottaa, että SE loppuu. Eipä vain palellut, kun pukeuduin oikeaoppisesti. Otsalampun valossa tiirailin KK:n persereikää ja minusta näytti ihan siltä, että kohta se hyppää hankeen ja punnertaa. Mutta ei. Ei koko Kätkäjärventien matkalla. Malla minulle kerran opetti, että kun koiran persereikä näyttää tietynlaiselta, niin kohta se paskoo. En kait osaa oikein kuitenkaan katsoa. Loppumatkasta sammutin lampun ja ihailin mahtavan kirkasta tähtitaivasta.
Koulua on ollut nyt vajavainen viikko(kuten tekstistä huomaa...). Aamupakkaset on vähän jännittäneet, pääsenkö autolla perille vai en. Parhaimmillaan mittari on näyttänyt -32.
Iltapäivällä on jo huomattavasti valoisampaa, kolmen aikoihin ei enää tarvitse pitkiä ajovaloja.
Eilen taivas oli aivan uskomattoman värinen, kun aurinko yritti tunkea itseään horisontista ulos. Tuskanpuna oli hämmästyttävän kaunis.
Koulua on ollut nyt vajavainen viikko(kuten tekstistä huomaa...). Aamupakkaset on vähän jännittäneet, pääsenkö autolla perille vai en. Parhaimmillaan mittari on näyttänyt -32.
Iltapäivällä on jo huomattavasti valoisampaa, kolmen aikoihin ei enää tarvitse pitkiä ajovaloja.
Eilen taivas oli aivan uskomattoman värinen, kun aurinko yritti tunkea itseään horisontista ulos. Tuskanpuna oli hämmästyttävän kaunis.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Joulu -09 ohi on.
Vuoden vaihtuminen koettiin ukon kanssa kahden. Alkuillasta kävin sytyttämässä haudalle kynttilät, täysikuu komeasti mollotti taivaalla. Luulin, että pieni pilvenharso näykkäsi palasen kuun nurkasta mutta myöhemmin kuulin, että se olikin kuun pimennys. Oli täysi työ pysyä hereillä puoleen yöhön asti. Nukuttaa, nukuttaa, nukuttaa. Kellonympäryksiä olemme hirsiä vedelleet.
Tänään riisuin joulun. Mäntyyn jätin kynttilät ja olkikoristeet, jos vaikka Jaako huomenna päiväsinen aikaan ottaa siitä vielä valokuvia. Enkelikelloa soittelin yksikseni ja sitten annoin arjen tulla.
Malla ja Janne lähtivät tänään Tornioon.
Miika ajoi lauantaina ( siis eilen) puita metsästä liiteriin. Huomenna Mikulakin menee Kittilään.
Työt alkaa huomenna. Hyvä kait se on! Alkaa normaali elämä. Luultavasti. Mikä se normaali elämä oikein on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
