Lomakuulumisia

Hiihtoloma alkaa olla lopuillaan mutta olenpa HIIHTÄNYT ja jopa alkaa homma maistua muultakin kuin puulta. Kahtena päivänä kävimme Bellaroisen kanssa Oloksella laduilla. Maisemaladulle uskaltauduimme, vaikka risteysmerkissä ei kerrottu , kuinka monta kilometriä maisemaa on. Ja olipa sitä, nousua ja laskua!!! Mahtavaa! Seitsemän kilometriä!
Seuraavana päivänä kävimme vitosen. Molemmilla kerroilla päivittelimme tuulta ja meinasimme kääntyä parkkipaikalta kotiin mutta onneksi sinni ei antanut periksi. Oli mukavaaaaaaa!!! Tunturissa ei tuullut, kumma kyllä.
Kotilatujakin olen suihkinut. Olen hiihtänyt taas aivan liian "lujaa". Mihinkähän minulla aina on niin kiire? Ehdin kyllä eilen nuuhkaisemaan kevään tuoksua...sellaista kylmänlämmintä, pehmeää, makeaa...mistä se mahtaa syntyä? Sitten horjahdin hurjassa vauhdissa, olin kaatua, taiteilin yhdellä suksella ja reväytin reiteni. Hierontaa kaipaisin. Illalla saunaa ja reiden hierontaa (tilaus tai pyyntö ukolle).

Loman alkajaisiksi kävimme ukon kanssa Rovaniemellä. Ukko kävi taas setvittelemässä silmälasiasiaa, toivottavasti nyt onnistuu. Kävimme myös tervehtimässä mussukoita. Olen kyllä vähän ylpeä: Lumi lukee ja kirjoittaa jo aika mukavasti, vaikka on just täyttänyt viisi! Lennin kanssa leikkivät niin sovussa. Ääntä ja elämää heissä on mutta ovat niin aitoja, reippaita, iloisia, herttaisia....
Miniän maha oli pullea! Mieleen tulee aina vauvavatsoja katsellessa omat tuntemukset yli 20 vuotta sitten. Vauvat muljuivat mahassa niin, että piti välillä ottaa kantapäästä kiinni ja käskeä rauhoittumaan.
Naapurissakin kävin poikalasta katsomassa. Isäntä, lääkäri kun on, mittasi minulta rasvaprosentin, ennenkuin pääsin kahvipöytään pullan ja pikkuleipien kimppuun. Hyvin meni, vähän alle keskitason, sain herkkuja.
Isoksi olin kuullut naapurin lapsenlasta mainittavan, isoksi ja lihavaksi. Aivan sorja oli poika. Olen tottunut sellaisiin makkaravauvoihin. Pyöreetä, pehmeetä vauvanläskiä, sitä kai sukuun on taas tulossa. Mikulan sakki synnyttää yhtä koska! Voimia ja haleja Kaisalle!

Näin ihmeellisen unen. Asuimme jossakin kerrostalossa. Lähdin asunnosta käytävään ja siellä oli Hilkka-ystävä tulossa aikamies-kaksospoikiensa kanssa kylään. Sanoin, että ei meillä mitään bileitä ole, että menkää vain pois. Kun huomasin, että Hilkkahan se siinä, niin hämmästyin, koska Hilkkahan kuoli viime marraskuussa. Sanoin sitten, että tulkaa vain toki meille! Menimme sisälle ja Hilkka istui tyytyväisenä minun syliin. Siinä Hilkkaa sylissä pitelin ja heräsin.
Mitähän mahtaa tarkoittaa?

Nyt meillä on kaksi japanilaista tyttöä kylässä. Tosi mukavia ja kohteliaita. Ovat tällä hetkellä Mallan ja Jannen kanssa Pallaksella. Toivottavasti illalla näemme revontulia. Kaho sanoi, että japanilaiset rakastavat revontulia. Ei tiedä miksi, mutta rakastavat valtavasti. Arveli sitten niiden tuovan suurta onnea. Hoi, REVONTULET, näyttäytykää!!!Please!!!