Viikko ennen pääsiäistä Juhon sakki kävi piipahtamassa. Kaksoset ovat jo melkoisia menijöitä, kerkeevät kaikkeen, matkivat toisiaan. Jos Tuomasta kieltää ottamasta cd-levyjä ja poika lähtee alahuuli pitkällä töpöttelemään pois, niin heti kohta Matias menee kokeilemaan, josko se hänelle olisi sallittua. Andre piirtelee ja piirtelee. Onneksi muistin ostaa uudet tussit!
Pääsiäinen on ollut hiljaiseloa. Tänne piti tulla Juhon ja Velin porukat, mutta eivät sitten uskaltautuneetkaan, koska ukolla on ollut maha sekaisin. Ymmärrän täysin peruuntumisen. Olisi kyllä Ellinkin inhottava oksentaa iso maha mytryssä.
Malla tuli ja on yrittänyt täyttää kaikkien paikat: on leikkinyt Kyöstin kanssa pikkuautoilla, on lukenut vanhoja lastenkirjoja, on tehnyt lumiveistoksia, on etsinyt ja syönyt pääsiäispiilotusmunia....ja nyt sitten vielä otti oksennustaudinkin. Tuolla pötköttää reporankana pikkukuumeessa polonen.
Tämä nainen kävi yksin pääsiäishaudalla. Sytyttelin kynttilöitä ja vein narssisseja. Yöllä kuuntelin, kun ukko osallistui ortodoksiseen pääsiäismessuun, ainakin luulin hänen osallistuvan, kun niin vahvana kuului toistamiseen: Kristus nousi kuolleista, TOTISESTI NOUSI! KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA. TOTISESTI NOUSI!
Eilen kävin katsomassa perheemme tuoreinta lapsosta Kittilässä. Siellä oli iloa ja onnea!!! Niin oli ihana lapsi! Ja isoveikka oli vitsikäs, leikki vanhusta: käveli kumarassa ja örisi! Mahtava poika! Onnellinen olen, kun lapseni perheet ovat onnellisia!!!
Kyllä minulla on ollut hyvä elämä! Hyvät lapset! Hyvä aviomies! Hyvät miniät! Terveyttä! Näitten muistojen varassa minun pitäisi kestää vaikka minkälaiset tulevat vastukset....Toivottavasti niitä ei kuitenkaan tule...ainakaan paljon.
Luin Virpi Hämeen-Anttilan, Suden vuosi. Olihan se sellainen, hyvin kirjoitettu ja varmaan paljon on kirjoittajalla tietoa takana. Juonesta en nyt niinkään tiedä, oliko koskettava vai ei... enemmän ei. Mtta se kieli ja sananhallinta, taustatieto, oli hyvä. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus: Millään ei ole mitään merkitystä, jos emme itse anna sitä merkitystä asioille. Paremmin oli kyllä ajatus puettuna kirjailijalla mutta tämä oli viesti. Näinhän se on. Itse annamme merkityksen kaikelle, mitä haluamme pitää merkityksellisenä. Jos emme mitään arvosta, niin eipä millään ole mitään arvoa. Yksinkertaista mutta totta. Jaaa---mikä merkitys on sitten toisten arvostuksella???Ei pitäisi olla suurensuuri, mutta yleensä taitaa olla liiankin suuri. Mutta toisia pitäisi arvostaa. Väliäkö sillä, arvostaako toiset sitä, mitä minä arvostan, mutta ihmisinä kaikkia täytyy kunnioittaa. Onko merkitys ja arvostus sama?
Menipä filosofoinniksi. Tykkään siitä. Siis filosofoinnista, joskus.
Hiihtänytkin olen jonkin verran. Viktoria-prinsessan mukaan nimetty kelkkareitti kulkee hiihtoladun poikki. Hiihtelin ja haistelin puhtaanraikasta kevätilmaa, kuuntelin, kun lintuset jo laulelivat ja yhtäkkiä pörähti kelkkaletka eteeni. Näytin kunnolla porukalle keskaria koko retkueen ajan! Nostivat iloisesti vain kättä kaikki, kun minullakin oli hiihtokinnas kädessä.
Aika lapsellinen olen tässä hiihtoinnossani. Naapurin talon ohi pitää aina hiihtää kauhealla vauhdilla, että luulevat, että olen hyväkin hiihtäjä. Kerran naapurin emäntä hiihti minua vastaan laatikolta tullessani. Sitten piti hiihtää verenmaku suussa pakolliset loppulenkit, että hän ei saisi minua kiinni. Ei saanut.
Olenkin jo odotellut blogiasi. Kävellyt olen paljon ja siinä samalla mietiskellyt. Nyt mietin tuota arvostamista ja kunnioittamista. Ei joitakin ihmisiä tai heidän tekemisiään voi arvostaa eikä kunnioittaa. Voi vain yrittää ymmärtää, miksi ovat, mitä ovat tai tekevät, mitä tekevät.Siis pitää vain ihmisinä ymmärtää..ei ihmisinä välttämättä arvostaa ja kunnioittaa..Ja mirkityksellisyydestä..Tällä hetkellä yritän iskostaa itselleni, että tärkeintä on, että minulla jalat ja kädet ja pää toimivat. Ei kait muulla pitäis olla suurtakaan merkitystä. Ei pitäis kantaa mukanaan taakkoja ja huolia, joille ei mitään mahda.
VastaaPoista