Tissiliivinavigaattori

Kesästä on kulunut jo sen verran aikaa, että haavat ovat arpeutuneet. Voin siis jo blogissa ( jota kukaan ei onneksi hoksaa lukea pitkän tauon jälkeen) kertoa/tunnustaa ajattelemattomuuteni/ mokani/ äkkiä-äkkiä-tapahtua-pittää-tyylini...

Siskon tytön häät olivat tulossa. Aioin laittaa päälleni punaisen, hihattoman puvun. Siihen systeemiin tarvitsin punaiset rintaliivit.Olin etsinyt niitä pitkin kevättä. Ei missään ollut punaisia liivejä!

Häihin mennessä pysähdyimme Haukiputaalla. Ukko värkkäsi pikkupoikien kanssa jotain Juprulassa ja minä lähdin pyörällä kylille katselemaan, josko jo liivit löytyisivät.
Siellähän oli ihan koko kauppa täynnä naisten alusvaatteita!!! Ja punaiset löytyivät! Ostin ne heti! Jee! Ei viipynyt kuin viitisentoista minuuttia, kun olin koko homman hoitanut.

Kävelin pyöräparkille päin. Vähitellen alkoi hiki nousta otsalle ja hengitys pysähtyi.Piti nojata seuraavan kaupan ovenpieleen. MAKSOIVATKO NE LIIVIT YLI 90€? YLI YHDEKSÄNKYMMENTÄ EUROA!!!
Otin kuitin. Kyllä. Totta.

Ajattelin, että vien ne takaisin. Sanon, että väri oli aivan eri punasävyä kuin puku. Liivit näkyvät puvun alta.
Keksin valkoisen valheen, mutta huomasin myöhemmin, että se oli totta.
Menin siis rohkeasti takaisin ja pyysin saada palauttaa liivit ko. syyhyn vedoten.

Heidän vaatteillaan ei ole palautusoikeutta. Alusvaatteet ovat niin henkilökohtaisia. Hyvät, laadukkaat ja kauniit ne ovat. Satu Silvollakin oli samanlaiset liivit Tanssii tähtien kanssa- ohjelmassa ja ne vilkkuivat puvun alta.Voimme vaihtaa toisiin punaisiin....

Satasen liivit---en ole raskinut ostaa niin kalliita farkkujakaan---ja onko niin kalliita farkkuja olemassakaan...
Eivät ole sen kummemmat kuin mitkään muutkaan liivit Kättä nostaa, niin tissi valahtaa kaaren alta valloilleen.

Enpä sitten ostanut kesälomamatkalta paljon mitään. Aina ajattelin masokistisesti, että sainhan jo rintsikat, en osta sitä enkä tätä. 

No, mitä se navigaattori tähän asiaan liittyy?
Jaako-ukko osti mahtavan, "viimeisen päälle hyvän" navigaattorin. Harkitsikin asiaa pitemmän aikaa.Ostaakko vai eikö ostaa??? On kyllä kallis.Taisin silloinkin sanoa, että no osta nyt vaan, kun on niin hyvä, näyttää Pohjoismaat ja kaikki.
Kesälomareissulla ärrävikanavigaattori vei meitä minne sattuu, ei voinut luottaa ollenkaan.
Kerran eksyksissämme ollessamme Jaakko suuttui: Senkin tissiliivinavigaattori!!!!

Onneksi saimme takaisin vanhan, kunnon navigaattori(mme), jonka olimme jo antaneet Mikulalle. Ja onneksi Mikula ei ollut laittanut sitä kiertoon, kun uuden oli itselleen hommannut. Nyt olemme sellaisia ottajaisia, antajaisia, katin******kantajaisia.

Että tällaisia tunnustuksia tänään.

p.s. Kesällä löysin parilla kympillä punaisia liivejä Seppälästä, Anttilasta, Lindexiltä...
Enpä ostanut!

Oma Don Quioteni

Meidän Don Quiote taisteli ja voitti! Tuulimyllyjä ei tule Mielmukkavaaraan! Kyllä Jaako-ukko ähersi eräänkin tunnin puolustaessaan villiä ja vapaata luontoa.
Onhan se tuulivoima sentään parempi vaihtoehto sähkön tuottamiseen kuin atomivoimalat mutta vaakakupissa punniten on tärkeää kuitenkin säästää aitoa luontoa edes pikkuriikkinen palanen tuleville sukupolville. Tuulipuistot voidaan sijoittaa sinne, missä jo on ihmisen tekemää jälkeä.Jos Mielmukkaan olisi rakennettu ne viisitoista myllyä kolmeksikymmeneksi vuodeksi sähköä tahkoamaan, niin enää ei maisemaa olisi ennalleen saatu. Ainakin ne viisitoista suurta betonilaattaa siellä olisivat iäti. Olisivatkohan kotkat, ilvekset ja karhut palanneet?
 Sitä olen myös miettinyt, että vanhoja rakennuksia suojellaan siellä täällä. Hyvä se on! Tosi hyvä!Mutta monta sataa vuotta vanhoja puita kaadetaan! Käkkyrämäntyjä! Noita-akkapuita!Ihan elinvoimaisia! Rakennuksia voidaan tehdä vanhan mallin mukaan uusia, mutta käkkyrämäntyä ei kukaan osaa rakentaa. Se kestää kasvaa sen kaksisataa vuotta, jos saat sen itämään, istumaan...
Ihanaa, kun tulee taas pimeää! Onneksi täällä ei ole katuvaloja! Onneksi Sitikassa on kunnon lisävalot!

No niin

Kuvat meni. Tässä tulee teksti eri otsikolla.
Kevät on. Metsässä on mukavia pälvipaikkoja lähes joka puun juurella. Lapsena tehtiin aina leikkipaikkoja, koteja, ensimmäisiin lumettomiin maapläntteihin.
Illat ovat jo pitkään valoisat---minun yö on valoa täynnä.Eipä se unta haittaa. Olen aina ollut (onneksi) hyvä nukkumaan. Käyn pötkölleen ja nukahdan ennen kuin ehdin silmiäni sulkea. Vieraassa paikassa valvon.
Näin unta karhusta. Se tuli makoilemaan meidän eteiseen. Kauhistelimme ja käskimme lapset sänkyjen alle. Sitten se yhtäkkiä pääsi sisälle. Se ole sokea ja ihan kiltti.
Minä aloin kulkemaan sen kanssa käsi kädessä kylillä. Se oli ihana, pehmeäturkkinen, turvallinen...

Puuhommia olemme ukon kanssa tehneet. Voimille se käy.Onneksi Miika ja Veli tulivat viikonlopulla auttamaan. Puuläjä oli alta aikayksikön metrisinä pätkinä. Minulla oli mummoiluhommat. Olipa mukava seurata, kun serkukset leikkivät niin sopuisasti. Lenni osasi oikein ottaa huomioon pikku-Otson. Välillä kossit kirkuivat ilosta kurkku suorana ja juoksivat ympäri tuvan lattiaa. Otin matot pois, että saivat kunnolla touhuta.
Tänään kävimme Jaakon kanssa hiihtelemässä järvellä kestohangilla aamutuimaan. Olipa siellä jo naapurin ämmi ja serkkurovastikin. Eivät yhdessä, vaan toinen tuli vastaan ja toinen hiihti perässä.
Hiihtolenkin jälkeen haloimme vielä puita ja kuskasimme rantasaunan seinustalle kuivumaan. Söimme "rasvanpolttokeittoa". Jaakko meni päiväunille ja minä korjasin kokeita ja nyt sitten tätä paukuttelen.

Kulttuuriuutisia:
Pääsiäisen jälkeen meitä ilahdutti vierailullaan kansainvälisesti tunnettu viulutaiteilija Kukka Peesistö ( peitenimi, yksityisyyden suoja lomamatkalla). Maailma on pieni. Hänen tyttöystävänsä on sukulaistyttömme Pinjan opiskelukaveri.Nautimme nokipannukahvit ja paistoimme makkarat rannassa.

Viime viikolla kävimme Oloksella konsertissa: Pauli Kari, pianisti ja Kuopion kaupunginorkesteri.Olipa siinä varmaan soittimien rahtausta, kun Karikin oli tuonut oman Stainwaynsa.Oli soittoa, oli! Vähän jää sävelet jonnekin umpioon siinä tilassa mutta mahtava kuunneltavaa oli meikämammalle. Koululla musiikinopettajat kritisoivat pianistin pedaalinkäyttöä ja orkesterin iäkästä olemusta...ei vanhat sormet oikein vibraa oikein.Vasketkin tööttäsivät liian lujaa.

Siivottiin keittiönkaapit. Ukko putsasi ritilät jollakin miesten ihmeaineella ja minä jopa vahasin kaappien ovet pesun jälkeen. Kiitos Hanimanimakkaramaskimottimöhkylä! Joskus vuosia sitten olit antanut Goldenin vahausaineen, jota nyt toisen kerran käytin. Tulipa siistiä! Ihan vain varsin auoimme kaappeja ihastellaksemme kättemme töitä!

Nyt leipomaan rusinapullaa Boriksen kunniaksi!
Olen aina vienyt koululle rusinapullaa, kun on uusi lapsenlapsi syntynyt.
Onkohan Boris Tapio? Vai Ahti? Veikko Lauri Tapio? Leo?

Kevät on tullut

 

 

 

 

pääsiäinen

 

 

 

Pääsiäispäivitys

Viikko ennen pääsiäistä Juhon sakki kävi piipahtamassa. Kaksoset ovat jo melkoisia menijöitä, kerkeevät kaikkeen, matkivat toisiaan. Jos Tuomasta kieltää ottamasta cd-levyjä ja poika lähtee alahuuli pitkällä töpöttelemään pois, niin heti kohta Matias menee kokeilemaan, josko se hänelle olisi sallittua. Andre piirtelee ja piirtelee. Onneksi muistin ostaa uudet tussit!

Pääsiäinen on ollut hiljaiseloa. Tänne piti tulla Juhon ja Velin porukat, mutta eivät sitten uskaltautuneetkaan, koska ukolla on ollut maha sekaisin. Ymmärrän täysin peruuntumisen. Olisi kyllä Ellinkin inhottava oksentaa iso maha mytryssä.
Malla tuli ja on yrittänyt täyttää kaikkien paikat: on leikkinyt Kyöstin kanssa pikkuautoilla, on lukenut vanhoja lastenkirjoja, on tehnyt lumiveistoksia, on etsinyt ja syönyt pääsiäispiilotusmunia....ja nyt sitten vielä otti oksennustaudinkin. Tuolla pötköttää reporankana pikkukuumeessa polonen.

Tämä nainen kävi yksin pääsiäishaudalla. Sytyttelin kynttilöitä ja vein narssisseja. Yöllä kuuntelin, kun ukko osallistui ortodoksiseen pääsiäismessuun, ainakin luulin hänen osallistuvan, kun niin vahvana kuului toistamiseen: Kristus nousi kuolleista, TOTISESTI NOUSI! KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA. TOTISESTI NOUSI!

Eilen kävin katsomassa perheemme tuoreinta lapsosta Kittilässä. Siellä oli iloa ja onnea!!! Niin oli ihana lapsi! Ja isoveikka oli vitsikäs, leikki vanhusta: käveli kumarassa ja örisi! Mahtava poika! Onnellinen olen, kun lapseni perheet ovat onnellisia!!!
Kyllä minulla on ollut hyvä elämä! Hyvät lapset! Hyvä aviomies! Hyvät miniät! Terveyttä! Näitten muistojen varassa minun pitäisi kestää vaikka minkälaiset tulevat vastukset....Toivottavasti niitä ei kuitenkaan tule...ainakaan paljon.

Luin Virpi Hämeen-Anttilan, Suden vuosi. Olihan se sellainen, hyvin kirjoitettu ja varmaan paljon on kirjoittajalla tietoa takana. Juonesta en nyt niinkään tiedä, oliko koskettava vai ei... enemmän ei. Mtta se kieli ja sananhallinta, taustatieto, oli hyvä. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus: Millään ei ole mitään merkitystä, jos emme itse anna sitä merkitystä asioille. Paremmin oli kyllä ajatus puettuna kirjailijalla mutta tämä oli viesti. Näinhän se on. Itse annamme merkityksen kaikelle, mitä haluamme pitää merkityksellisenä. Jos emme mitään arvosta, niin eipä millään ole mitään arvoa. Yksinkertaista mutta totta. Jaaa---mikä merkitys on sitten toisten arvostuksella???Ei pitäisi olla suurensuuri, mutta yleensä taitaa olla liiankin suuri. Mutta toisia pitäisi arvostaa. Väliäkö sillä, arvostaako toiset sitä, mitä minä arvostan, mutta ihmisinä kaikkia täytyy kunnioittaa. Onko merkitys ja arvostus sama?
Menipä filosofoinniksi. Tykkään siitä. Siis filosofoinnista, joskus.

Hiihtänytkin olen jonkin verran. Viktoria-prinsessan mukaan nimetty kelkkareitti kulkee hiihtoladun poikki. Hiihtelin ja haistelin puhtaanraikasta kevätilmaa, kuuntelin, kun lintuset jo laulelivat ja yhtäkkiä pörähti kelkkaletka eteeni. Näytin kunnolla porukalle keskaria koko retkueen ajan! Nostivat iloisesti vain kättä kaikki, kun minullakin oli hiihtokinnas kädessä.
Aika lapsellinen olen tässä hiihtoinnossani. Naapurin talon ohi pitää aina hiihtää kauhealla vauhdilla, että luulevat, että olen hyväkin hiihtäjä. Kerran naapurin emäntä hiihti minua vastaan laatikolta tullessani. Sitten piti hiihtää verenmaku suussa pakolliset loppulenkit, että hän ei saisi minua kiinni. Ei saanut.

Lomakuulumisia

Hiihtoloma alkaa olla lopuillaan mutta olenpa HIIHTÄNYT ja jopa alkaa homma maistua muultakin kuin puulta. Kahtena päivänä kävimme Bellaroisen kanssa Oloksella laduilla. Maisemaladulle uskaltauduimme, vaikka risteysmerkissä ei kerrottu , kuinka monta kilometriä maisemaa on. Ja olipa sitä, nousua ja laskua!!! Mahtavaa! Seitsemän kilometriä!
Seuraavana päivänä kävimme vitosen. Molemmilla kerroilla päivittelimme tuulta ja meinasimme kääntyä parkkipaikalta kotiin mutta onneksi sinni ei antanut periksi. Oli mukavaaaaaaa!!! Tunturissa ei tuullut, kumma kyllä.
Kotilatujakin olen suihkinut. Olen hiihtänyt taas aivan liian "lujaa". Mihinkähän minulla aina on niin kiire? Ehdin kyllä eilen nuuhkaisemaan kevään tuoksua...sellaista kylmänlämmintä, pehmeää, makeaa...mistä se mahtaa syntyä? Sitten horjahdin hurjassa vauhdissa, olin kaatua, taiteilin yhdellä suksella ja reväytin reiteni. Hierontaa kaipaisin. Illalla saunaa ja reiden hierontaa (tilaus tai pyyntö ukolle).

Loman alkajaisiksi kävimme ukon kanssa Rovaniemellä. Ukko kävi taas setvittelemässä silmälasiasiaa, toivottavasti nyt onnistuu. Kävimme myös tervehtimässä mussukoita. Olen kyllä vähän ylpeä: Lumi lukee ja kirjoittaa jo aika mukavasti, vaikka on just täyttänyt viisi! Lennin kanssa leikkivät niin sovussa. Ääntä ja elämää heissä on mutta ovat niin aitoja, reippaita, iloisia, herttaisia....
Miniän maha oli pullea! Mieleen tulee aina vauvavatsoja katsellessa omat tuntemukset yli 20 vuotta sitten. Vauvat muljuivat mahassa niin, että piti välillä ottaa kantapäästä kiinni ja käskeä rauhoittumaan.
Naapurissakin kävin poikalasta katsomassa. Isäntä, lääkäri kun on, mittasi minulta rasvaprosentin, ennenkuin pääsin kahvipöytään pullan ja pikkuleipien kimppuun. Hyvin meni, vähän alle keskitason, sain herkkuja.
Isoksi olin kuullut naapurin lapsenlasta mainittavan, isoksi ja lihavaksi. Aivan sorja oli poika. Olen tottunut sellaisiin makkaravauvoihin. Pyöreetä, pehmeetä vauvanläskiä, sitä kai sukuun on taas tulossa. Mikulan sakki synnyttää yhtä koska! Voimia ja haleja Kaisalle!

Näin ihmeellisen unen. Asuimme jossakin kerrostalossa. Lähdin asunnosta käytävään ja siellä oli Hilkka-ystävä tulossa aikamies-kaksospoikiensa kanssa kylään. Sanoin, että ei meillä mitään bileitä ole, että menkää vain pois. Kun huomasin, että Hilkkahan se siinä, niin hämmästyin, koska Hilkkahan kuoli viime marraskuussa. Sanoin sitten, että tulkaa vain toki meille! Menimme sisälle ja Hilkka istui tyytyväisenä minun syliin. Siinä Hilkkaa sylissä pitelin ja heräsin.
Mitähän mahtaa tarkoittaa?

Nyt meillä on kaksi japanilaista tyttöä kylässä. Tosi mukavia ja kohteliaita. Ovat tällä hetkellä Mallan ja Jannen kanssa Pallaksella. Toivottavasti illalla näemme revontulia. Kaho sanoi, että japanilaiset rakastavat revontulia. Ei tiedä miksi, mutta rakastavat valtavasti. Arveli sitten niiden tuovan suurta onnea. Hoi, REVONTULET, näyttäytykää!!!Please!!!